news

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perinnearkisto on aarreaitta, johon on 1800-luvulta alkaen kerätty tietoja perinteen eri lajeista. Arkistoaineistoa on runsaasti esimerkiksi vuoden mittaan vietetyistä juhlista ja merkkipäivistä, kuten kekristä. Tuhansien arkistokorttien, joista jokaisessa on yksi kekriin liittyvä tiedonmuru eri puolilta Suomea, joukossa on paljon myös kekriin kuuluvia tulevaisuuden enteitä ja taikoja. Monet niistä liittyvät karjan hyvinvointiin ja viljan kasvun varmistamiseen, mutta joukossa on enteitä yllättävistäkin aiheista. Koko perheen nykyaikaan sovellettuja kekrienteitä on tänä vuonna kerätty MLL:n Leikkipankkiin sekä kekrisivustolle, mutta tässä valikoima enteitä aikuisempaan makuun kekrinvieton iloksi, olkaa hyvät!

Sinustako keyrhönttämö?

Kekri on sadonkorjuujuhla, jolloin taloissa pantiin pöytään parasta – ja runsaasti. Ruokaa tuli riittää niin omalle väelle kuin kaikille taloon sattuville vieraillekin, muuten meni onni talosta. Kekripäivänä herättiin jo aamuyöstä ruokaa laittamaan ja syömään. Iisalmella keyriaamuna piti kolme kertaa uuni lämmitä ja kolmasti syödä ennen päivän tuloa(Iisalmi 1908). Sulkavalla pantiin paremmaksi: siellä köyrinä oli ennen päivän nousua syötävä seitsemän kertaa ja käytävä kylässä (Sulkava 1939). Kuopion seudulla köyrinä täytyi syödä yhdeksän kertaa, jotta ei sitten vuoden varrella söisi liikaa (Kuopio 1936). Vielä kovempi homma oli sääminkiläisillä: Keuriaamuna oli syötävä 12 kertaa ennen päivän valkenemista (Sääminki 1937).

Tupa piti kekrinä panna aikaisin lämpiämään. Usean toisinnon mukaan köyrinä piti niin aikaisin tupa lämmittää, ettei harakat näe savua – käypä ohje myös pörssisähkön käyttäjile. Kaikki vieraat, jotka kekrinä kävivät, piti kutsua syömään. Keyrhönttämöksi sanottiin sitä, joka ensinnä sattu tulemaan keyrinä talloon (Sääminki 1938).

Terveysvinkki Sulkavalta: Köyrinä ei saanut syödä potattia, ettei tule kesällä paiseita (Sulkava 1939). Juvalla sama vaikutus oli myös lanttujen syönnillä. Ruokavalintoja voi pohtia myös tältä pohjalta: Mitä marraskuulla haistaa, sitä koko vuoden maistaa (Honkajoki 1937).

Myös juomaa kului kekrijuhlissa runsaasti. Nilsiällä tiedettiin, että jos on viinaton kööri, on leivätön joulu. Jos kasvattaa ruista, on isäntä kuitenkin vaikean paikan edessä – uskoako pielavetisiä vai karttulalaisia?

Köyrinä jos on isäntä humalassa, tulee lakovuosi (Pielavesi 1936).

Ja toisaalta:

Ennen kuin yhteen aikaan on ollunna tapa että isännät ollunna köyrinä humalassa on siinnäi ollunna taikana se että ruis kasvaa seuraavana kesänä pyörteihin eikä mäne lakoon. Pyörteihin kasvanut ruis terävempee sen takia se on isännät köyrinä juoneet ja röpötelleet. (Karttula 1936)

On huomattava, että emännistä ei perimätieto rukiin suhteen kerro mitään. Joten kippis, ja eikun syömään!

Omat ja naapureiden salatut elämät

Jos ei kekrinä ole omaa isäntää tai emäntää, ja sellaisen toivoisi löytävänsä, voi kokeilla tehdä kotitöitä uudella tavalla. Nilsiästä vinkataan, että jos kekrin aattoiltana puita kantaessa puut sattuvat parittain, niin kantaja saa miehen vuoden kuluessa. Sulhasensa voi myös nähdä esimerkiksi silloin, kun köyrinä lakaisee tuvan lattian seitsemän kertaa perään, niin seitsemännellä keralla se tulla veerkahtaa ovesta (Pielavesi 1936). Notkeammat voivat testata myös puolison katsontaa nurmeslaisittain: Kun kekriä  vasten yöllä lakasee riihen perään päin ja sitte katsoo jalkainsa välitse ovea kohde, niin näkee sulhasensa (morsiamensa) (Nurmes 1891).

Jos omia asioita enemmän kiinnostavat naapureiden ihmissuhdekiemurat, siihenkin tunnettiin konsti eri puolilla Suomea. Yksityiskohdat vaihtelevat, mutta juoni on pääpiirteissään sama: tupa lakaistaan ovelta peränurkkaan päin. Rikat kerätään talteen ja heitetään ulos takaikkunasta. Rikkojen päällä kuunnellaan eri suuntiin: kuuluuko naapurista enteellistä ilonpitoa, lapsen itkua, kellonsoittoa, peräti arkun lautojen höyläämistä? Jos viestit tulevaisuudesta eivät kuulu kunnolla, rikat voi viedä kolmen tien risteykseen tai virran keskelle paremman yhteyden toivossa.

Miltä näyttää ensi vuoden sää?

Yksi tärkeimmistä kekrin aikaan ennustettavista asioista oli tietenkin tulevan vuoden sää, jolla oli ratkaiseva rooli toimeentulon turvaamisessa. Onneksi kekrin aikaan osuvan jakoajan eli aurinko- ja kuukalenterin tasauksen säistä saatin varmaa tietoa tulevista säistä. Seuraavan vuoden ilmoja voi ennustaa jakoajan mukaan. Jakoaika alkaa Pyhäinmiestenpäivästä ja kestää kaksitoista päivää kuten vuodesa on kuukausia. Sellainen on ilma vastaavalla kuukauella vuodesta mitä jakoaikana on. (Ähtäri 1935) Olisiko tässä myös selitys sille, miksi marraskuita tuntuu olevan vuodessa useampia?

Seuraavan vuoden säähän vaikuttaa myös nopeus – kannattaa siis harjoitella kaiken varalta esimerkiksi hevosen satulointia. Jos Pyhämiesten ja Martin välissä aurinko paistaa sen verran, että kerkiää hevosen satuloimaan, niin tulee hyvä vuosi. (Uusikirkko 1917) Jos pyhäinmiestenpäivän ja jouluaaton välillä on niin paljo kirkasta, että saa hevosen valjastettua, tulee kaunis kesä. (Pori Ulvila 1936) Jos aurinko paistaa kolmena pivänä ennen pyhäinmiestenpäivää niin kauva, että trakuuna kerkee hevoses satuloittemaan, ni tulee kuiva vuasi. (Noormarkku 1889)

Lyhyemmän aikavälin ennusteen voi tehdä lehmänlannasta. Usealla paikkakunnalla tiedettiin, että jos lehmänpaska jäätyy ennen Mikonpäivää niin kovaan jäähän, että se kestää miehen päällä seistä, höyryää se köyrin aikaan. (Virtasalmi 1936) Tämä on testattu konsti: kerääjä oli kirjoittanut arkistokorttiin lisätiedon: ” Huom. Ennustus toteentui tänä vuonna 1936.”

Kurkkaa kuppiin

Seuraavan vuoden tapahtumia saattoi ennustaa kekrinä esimerkiksi kuppeja katsomalla. Myrskylästä on vuodelta 1904 kerätty seuraavat ohjeet:

Jos pyhäinpäivän iltana panee 9 lajii kuppien alle esim. tuhkapussin, joka merkitsee köyhyyttä, punaista lankaa, joka merkitsee iloa, mustaa, joka merkitsee surua, sormus, joka merkitsee kihlausta, pienen puutikun, joka on olevinaan arkku, se merkitsee kuolemaa, avaimen, joka merkitsee emännyttä, leipää, joka merkitsee rikkautta. Kupariraha merkitsee kunniaa, tytti merkitsee lasta. Sitten toinen muuttaa nämä esineet toisen näkemättä ja sitte saap se toinen tulla nostamaan. Sitte toinen taas muuttaa siks ku toinen on nostannu kolme kertaa. Mitä hän on saanut näillä kolmella kerralla tulee hänelle tapahtumaan. (Myrskylä 1904)

Sitten vaan ennustamaan! Muista kuitenkin, että olet aikuinen ja voit vaikuttaa omaan kohtaloosi. Vaihda siis halutessasi esimerkiksi tuhkapussi karkkipussiin, puutikku skumppapullon korkkiin ja musta lanka lottokuponkiin.

Tulipa kupeista sitä taikka tätä, aina on myös hyvä pitää mielessä jaakkimalainen viisaus: Jos kekri mänöö kykrin käkrin, mänöö joulu jompsinkumpsin.

2.10.2025
Sanna Kähkönen
kekrilähettiläs

Leader Pohjoisin Lappi ry on tehnyt pitkäjänteisesti työtä kulttuuriympäristöjen eteen Lapin maakunnan alueella. Tämän on mahdollistanut Lapin ELY-keskuksen maaseuturahoitus ja Lapin alueellinen kehittämissuunnitelma, jossa kulttuuriympäristöt on otettu yhdeksi kehittämisen kohteeksi. Kulttuuriympäristöjen hoito lisää asukkaiden viihtyvyyttä, edistää maatalousluonnon monimuotoisuutta ja tukee kehittämistyön resurssitehokkuutta. Se on myös osa sosiaalista kestävyyttä.

Tarve konkreettisille kulttuuriympäristöhankkeille oli huutava. Kylien kulttuuriympäristöt kasvavat umpeen, pellot pajuttuvat ja vanhat maa- ja porotalouselinkeinoista kertovat rakennukset ränsistyvät. Kulttuuriperinnön hoitoon liittyvä osaaminen on lähes kadonnut, kun elinkeinot ovat tehostuneet ja rakentaminen muuttunut. Perinnebiotooppien lajisto, joka on syntynyt ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta, on käynyt uhanalaiseksi, kun niittyjä ei enää laidunneta ja rehuntuotanto perustuu yksipuolisiin viljelykasveihin. Enää ei kylissä kukoista värikkäitä kukkaniittyjä, vaan ne ovat korvautuneet joko rehevöityneillä ja lajistoltaan yksipuolisilla kulokkoalueilla tai tehoviljellyillä peltoaloilla.

Syyt muutokseen ovat moninaiset, ja vuosikymmenten aikana arvokasta kulttuuriperintöä on kadonnut merkittäviä määriä. Aikaa ihmettelylle ei enää ole. Vuotava pärekatto tuhoaa nopeasti myös muita rakenteita, ja seinustoilla rehottava vatukko lahottaa ajan mittaan jopa ikihongasta tehdyn seinän. Kun kulttuuriympäristö menetetään, katoaa samalla taito selviytyä tilanteissa, joissa rautakaupan hyllyltä ei löydykään bitumipohjaista huopakatetta tai valmista ladottavaa lattialaminaattia. Kylämiljöön viimeiset aitat ja myllyt menettävät merkityksensä, kun kukaan ei enää tiedä, mitä ne ovat tai miten ne toimivat.

Vanhat rakennukset jälleenrakennusajalle saakka on tehty paikallisen työvoiman ja osaamisen turvin. Materiaalit on pyritty löytämään läheltä, muurin kivet kivirakasta, päreiden puut lähimetsästä. Rakennustavan ratkaisut pohjautuvat pitkään osaamiseen ja paikallisten luonnonolosuhteiden tuntemukseen. Tässä yhdistyvät kaikki kestävyyden ja resilienssin teemat, jotka nykymaailmassa ovat heränneet uudelleen, uusina hienoina sanoina. Päivänselvät asiat, sanoisi talonpoika.

Leader Pohjoisin Lappi ry:n hallinnoimissa koko Lapin laajuisissa kulttuuriympäristöhankkeissa on tuotu esille maaseudun kulttuuriympäristöjen arvoja ja edistetty niiden hoitoon liittyvää osaamista niin kylätasolla kuin alueellisesti. Avoimet miljööt ja aidot elämykset hankkeen tavoitteena oli kestävän matkailun kehittäminen kylätasolle pohjautuen olemassa oleviin resursseihin. Hankkeen tuloksena syntyi mm. Lapin paimenlomat -konsepti. Avoimet miljööt ja komeat kuistit -hankkeessa keskiössä oli uusien restaurointialan osaajien saaminen Lappiin. Työtä tehtiin monella tasolla mm. järjestämällä oppilaitosyhteistyönä työpajoja, joilla pyrittiin saamaan restaurointialan osaajia Lappiin. Hankkeen loppuraportista löytyy tarkempi kuvaus hankkeen lukuisista toimenpiteistä.

Hankkeessa tehdyllä Restauroijan työ Lapissa -videolla heräteltiin kiinnostusta laajemminkin. Myös muut hankkeiden videot, kuten vanhojen rakennusten tyypillisimmät korjaustarpeet, tuohimalkakaton teko ja päreen matka metsästä katolle ovat katsottavissa Leader Pohjoisin Lappi ry:n Youtube -kanavalla.

Nyt yhdistyksellä on käynnissä kolmas kulttuuriympäristöhanke, Porisevat porstuat ja pohjoiset kulttuurimaisemat. Hankkeen lähestymiskulma on kulttuuriympäristöihin liittyvä aineeton kulttuuriperintö, kuten tarinat ja tieto rakennusten merkityksestä, jotka häviävät nopeasti aikalaisten siirtyessä ajasta ikuisuuteen. Lisätietoja hankkeesta löydät täältä (pohjoisinlappi.fi).

Hankkeita on toteutettu tiiviissä yhteistyössä alueellisten vastuumuseoiden, ELY-keskuksen, oppilaitosten ja kylien kanssa. Tavoite kaikessa toiminnassa on ollut, että hankkeiden toimenpiteiden vaikuttavuus näkyy konkreettisesti maaseutualueilla talkoina ja työpajoina. Lapin ELY-keskuksen maaseuturahasto, laaja yhteistyöverkosto ja aktiiviset asukkaat ovat mahdollistaneet hankkeiden onnistumisen.

Kulttuuriympäristöjen hoito ei ole vain yhteisöllisten ryytimaiden hoitoa tai maisemapeltojen kylvöä. Se ei ole pientä mukavaa puuhastelua, vaan työtä, joka pohjautuu vuosisadan aikana syntyneeseen osaamiseen, lukuisiin työvaiheisiin, vahvaan paikallistuntemukseen, suunnitelmalliseen sekä periksiantamattomaan tekemiseen ja ennen kaikkea kykyyn tehdä raakaa työtä, jossa ei ole pikavoittoja. Tämä lienee jokaiselle talonpojalle peruskauraa!

16.5.2025
Annika Kostamo
kehittämispäällikkö
Leader Pohjoisin Lappi ry
YouTube-kanava

Muistamme ajan, jolloin piti käydä kaupassa viikonloppua tai juhlapyhiä varten. Ostettiin kaikki tarvittava, sillä kaupat todella olivat kiinni. Toisin kuin nykyään, jolloin olemme tottuneet elämään hetkessä. Ruokaa voi ostaa lähikaupasta melkein milloin vain.

Toimintaympäristömme on muuttunut parina viime vuonna merkittävästi. Vanha kulttuuri varautua viikonloppuihin ja arkeenkin on palannut. Eikä kyse ole vain kauppojen aukioloista vaan veden saatavuudesta tai lämmöstä.

Perustarpeet priorisointiin

Olemmeko unohtaneet perustarpeemme? Väitän, että olemme, sillä olemme pitäneet niiden tyydyttämistä itsestäänselvyytenä. Olemme unohtaneet, koska ruoka, vesi ja lämpö on riittänyt.

Ympäristö on kuitenkin muuttunut. Sujuva arki ei ole itsestään selvyys Suomessakaan. Tästä osoituksena on esimerkiksi se, että televisiossa kehotetaan varaamaan juomavettä poikkeustilanteita varten.

Vuoden alussa julkaistu Marttojen ja Maa- ja kotitalousnaisten uusi Kotivara-esite muistuttaa, että kotoa pitäisi löytyä vettä ja ruokaa ainakin 72 tunniksi. Punaisen Ristin sivuilta löytyy laajasti ohjeita varautumiseen myös Suomessa, kun erilaiset kriisit tai häiriötilanteet osuvat kohdalle.

Varautuminen lähtee meistä kaikista

Suomen turvallisuuskomitea korostaa, että suomalaisen yhteiskunnan varautumisen hyvän tason varmistamiseksi tarvitaan jatkossakin meitä kaikkia. Suomessa huoltovarmuus on osa maanpuolustuksen kokonaisturvallisuuskäsitettä.

Kokonaisturvallisuus muodostaa perustan suomalaisen yhteiskunnan kriisinkestävyydelle ja muutosjoustavuudelle. Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa kuvataan kokonaisturvallisuuden toimintamalli, jossa yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista huolehditaan yhdessä viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten kanssa.

Valtioneuvoston periaatepäätöksenä 16.1.2025 hyväksytyn turvallisuusstrategian mukaan
”Kokonaisuutena suomalaisen yhteiskunnan varautumisen tila on hyvä. Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen suojaamiseksi tehtävät toimet ovat pääosin riittävällä tasolla ja havaittujen kehittämiskohteiden suhteen on käynnistetty tarvittavia toimenpiteitä.”

Pitkän aikavälin muutosten ja yllättävämpien uhkien ennakointi on oleellista, kuten Sitra ennakointikatsauksessaan turvallisuusympäristön murros (2024) korostaa:
“Varautumisen lisäksi Suomelta ja suomalaiselta yhteiskunnalta edellytetään myös uudistumiskykyä, sillä turvallisuusympäristön perustavanlaatuinen murros haastaa monia vallitsevia ajattelutapoja ja toimintamalleja. Uudistuminen ei kuitenkaan voi perustua ainoastaan uhkiin ja riskeihin, vaan sen tueksi tarvitaan myös tulevaisuuden imua ja näkymiä toivottaviin, turvallisiin tulevaisuuksiin.”

Myös ruokainnovaatiot ovat osa varautumista

Vuoden alussa julkaistiin Briteissä kansalliselle varautumiskomissiolle osoitettu raportti varautumisesta ja ruokaketjun joustavuudesta. Just in Case: 7 steps to narrow the UK civil food resilience gap (2025) – raportti antaa jatkotyöstön mallia meillekin korostaessaan ruokavalion ja ruokainnovaatioiden merkitystä varautumisessa. Shokkikestävän ruokajärjestelmän toimeenpano vaatii kuluttajien tahtotilaa, jota instituutiot tukevat ja politiikka tukevat aukottomasti.

Pelkkä neuvonta ruokavaliosta ja kuluttamisesta ei riitä, vaan tarvitaan laajempaa näkemystä varautumisesta. Suomessa tästä on esimerkkinä tiedostaa kotimaisen kasvipohjaisen ruuantuotannon onnistumisen haasteet ja vaadittavat toimet, joita Kasviproteiini kasvun tiellä (2024) avaa. Varautuminen lähtee kansallisista olosuhteista, joita painottaa Suomeen rakennettava kestävä ruokajärjestelmä (2023). Ilmastonmuutos haastaa säiden ääri-ilmiöillään peltoviljelyä ja sopeutumistoimilla on kiire, jotta voidaan tuottaa kotimaista laadukasta ruokaa jatkossakin.

Ajattelunmuutosta tarvitaan

Oman ja läheisten arki tuntuu turvallisemmalta, kun toimimme annettujen varautumisohjeiden mukaan. Korona-aika opetti mutta helposti palaamme aikaan, jossa luotamme liikaa arkemme sujuvuuteen.

On surullista, että maailmassa on pitänyt tapahtua niin paljon turvallisuuden heikkenemistä, jotta voimme kyseenalaistaa perustarpeemme tyydyttämisen itsestäänselvyyden. Meillekin voi tulla jano, nälkä ja vilu. Oikeasti.

Talonpoikaiskulttuurissa kotivara oli arkipäivää, elämänmuoto. Ihminen koki olevansa niin tiiviisti osa luonto ja sen mahtia, että oli varauduttava silloin kuin se oli mahdollista. Vuoden kierron mukaan.

Nykyihminen, joka elää lähinnä kaupungeissa, ei näe luontoyhteyttä yhtä selvästi. Se koetaan mahdollisesti lomamatkoilla mutta sielläkin mukavuudet ja ruoka on tuotu lähelle.

Kaupunkiviljely palstoilla ja pihoilla palauttaa yhteyttä ruuan alkujuurille, talonpoikaiskulttuuriin. Toisaalta sellaisten ruokainnovaatioiden korostaminen, joissa maata ei käytetä tai kasvin kasvun ihmettä ei koeta, voivat loitontaa luontokosketuksesta. Solumaatalouskin tarvitsee biomateriaalinsa, joiden alkuperä tulee maankäytöstä.

Varautuminen mahdollistuu kaupunkien ja maaseudun yhteistyöllä

Olen kuullut sanonnan, että yhteiskunnan sydän sykkii kaupungeissa, mutta keuhkot ja verisuonet ovat maaseudulla. Jos esimerkiksi Päijänne-tunneli suljetaan, pääkaupunki jää ilman vettä. Kaupungit ja maaseutu tarvitsevat saumatonta yhteistyötä. Kansakuntaa tulisi kehittää entistä enemmän siihen suuntaan, jossa kaikki sektorit, kaupungit ja maaseutu toimivat kaikkien parhaaksi ja toisiaan auttaen. Se todellista varautumista.

Turvallisuutta tuo se, että meillä on vaihtoehtoja turvata perustarpeemme. Ruokaan ja vesihuoltoon sekä energiaan tarvitaan vaihtoehtoja, innovaatioita. Ruoka on todellista laatuenergiaa, kaloreita. Ravitseva ruoka vieläkin laadukkaampaa, elintärkeää energiaa.

Luonnon hyvinvointi on perusta, johon huoltovarmuus pohjaa. Meillä on rikkaat vesi- ja luonnonvarat ja voimme auttaa niillä myös muita kansakuntia. Ajassa, jossa maanpuolustus ja varautuminen on tullut osaksi arkeamme. Ajassa, jossa ilmastonmuutos haastaa ihmisen arkea ja luonnon toimintoja.

Ennakointi ja varautuminen on viisautta, josta mallia voi ottaa isovanhemmiltamme. Muistijälkiä vielä löytyy.

19.2.2025
Liisa Pietola
Vanhempi neuvonantaja, Ennakointi