pihlajan lehdet

Ministeri Jaakko Nummisen muistolle

Talonpoikaiskulttuurisäätiön entinen puheenjohtaja ja pitkäaikainen henkinen tuki ministeri Jaakko Numminen kuoli 21. syyskuuta.

Hänet kutsuttiin säätiön jäseneksi arvelunsa mukaan edellisen puheenjohtajan Erkki Salosen aloitteesta. Vuonna 1978 Nummisesta tuli säätiön puheenjohtaja kahdeksi kolmivuotiskaudeksi. Tuolloin säätiö teki useita kulttuuriavauksia, osan yhteistyössä maaseudun kanssa, joka myös oli Nummisen vaikutuskenttiä.

Virassaan opetusministeriön kansliapäällikkönä ja eri luottamustoimissaan Jaakko Numminen ajoi laaja-alaista, koko kansalle kuuluvaa sivistystä ja suosi samanhenkistä vapaaehtoista järjestötoimintaa. Henkilökohtaisesti hän puolisonsa Maija Nummisen kanssa oli kiinnostunut mm. pohjalaisesta rakennusperinteestä. Lämminhenkinen säätiön vuoden 2008 kevätretki suuntautui heidän pohjalaistaloonsa Miijanmäkeen Sipooseen.

Kuva: Wikipedia

Kekri on
sadonkorjuu-
juhla

LUE LISÄÄ

Asiamies Maija Mäki
maija.maki(at)tpks.fi
050 379 7471
PL510 00100 Helsinki


Kekritär matkalla kekrijuhliin.

Kekrin ajan tapahtumia

Kekri on sadonkorjuun valmistumisen ja työvuoden päätöksen syysjuhla, jolla on juuret vuosituhansia vanhassa eurooppalaisessa maatalouskulttuurissa. Aurinko- ja kuuvuoden tasannut jakoaika sekä vuodenvaihde sijoittuivat nekin kekrin aikaan.

Yhteisöllisissä kekrijuhlissa mässäiltiin satokauden antimilla, kerrottiin tarinoita, hassuteltiin ja ennustettiin tulevan vuoden tapahtumia. Jakoaikana raja tämän ja tuonpuoleisen välillä oli ohut ja henget liikkeellä. Esi-isien kestitseminen olikin tärkeä osa kekriä. Edelleen kekrin ytimessä ovat yhteisöllisyys yli sukupolvirajojen, irtiotto arjesta sekä tietysti herkuttelu uuden sadon antimilla.
kekri.fi

Maa- ja kotitalousnaiset ovat koonneet kattavan paketin kekriaiheisia juttuja sivuilleen. Sivuilta löydät ideoita esimerkiksi herkullisiin kekriruokiin ja listan kekriviikkojen tapahtumista.
maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/kekri

Lokakuun ensimmäisenä lauantaina juhlistetaan sadonkorjuuta ja talonpoikien suurinta juhlaa, kekriä, Pien-Toijolan talonpoikaismuseolla Ristiinassa. Pien-Toijolan kekritapahtumassa voi tutustua sekä opastettuihin kierroksiin itse museoalueella että talonpoikaiskulttuurin kekriperinteisiin. Tapahtuman järjestävät yhteistyössä Mikkelin Kulttuurin unelmavuosi, Mikkelin ja Saimaan matkailukohteiden saavutettavuuden parantaminen, GeoNacu Saimaa, Vespaikka ja Vihreän kullan kulttuuritie -hankkeet sekä Etelä-Savon Maa- ja kotitalousnaiset ja Ristiina-Seura.
xamk.fi/tapahtumat/kekrijuhlat-1-10-klo-10-14/

Kekri on
sadonkorjuu-
juhla

LUE LISÄÄ

Asiamies Maija Mäki
maija.maki(at)tpks.fi
050 379 7471
PL510 00100 Helsinki


Viljapelto

Ministeri Heikki Haaviston muistolle

Talonpoikaiskulttuurisäätiössä muistetaan lämmöllä ja kunnioituksella viime viikolla kuollutta ministeri Heikki Haavistoa. Haavisto toimi säätiön hallituksen jäsenenä vuodesta 1982 vuoteen 2005, välillä pitäen vain pari taukovuotta. Hänen aloitteestaan säätiön toimintaa lähdettiin elvyttämään 1980-luvun alkupuolella. Täyttäessään 70 vuotta vuonna 2005 Haavisto ohjasi onnittelurahat Talonpoikaiskulttuurisäätiölle nimikkorahaston perustamiseksi. Rahaston tuottoa käytetään edelleen talonpoikaiskulttuurin edistämiseksi. Raision Hintsan tilan isäntänäkin tunnettu Haavisto muistetaan vahvana talonpoikaiskulttuurin puolestapuhujana ja maaseutuasioiden uudistajana.

Kuva: Nurmeksen museo/ Ylä-Karjalan kuva-arkisto/ finna.fi

Kekri on
sadonkorjuu-
juhla

LUE LISÄÄ

Asiamies Maija Mäki
maija.maki(at)tpks.fi
050 379 7471
PL510 00100 Helsinki


Vanhoja talonpoikaisesineitä talletettu muistoksi

Esine linkkinä paikkakokemukseen

Esine linkkinä paikkakokemukseen

Edesmenneiden isovanhempieni kodissa, 1950-luvulla rakennetun tyyppitalon kolmannen kerroksen porrastasannetta ja sen seinää koristavat vanhat esineet. Kokoelmassa on isoisäni perheenjäsenten itse tekemiä ja heidän käyttämiään talonpoikaisia käyttöesineitä ja työkaluja tuohivirsuista puulautasiin, -kauhoihin ja -haarukoihin. Rivissä roikkuvat myös isoisäni isän kaksi piippua ja nahkainen tupakkapussi. Piippujen viereltä löytyvät keritsimet, karstaimet, sokeripihtejä, juustokehä, leili ja punottuja koreja. Esineitä löytyy myös lattialta, kuten kahvipannuja ja silitysrauta sekä kimpitekniikalla valmistetut juoma-astia ja kirnu. Joukkoa jatkavat rukki ja kaulauslauta.

Esineet ovat sijainneet paikoillaan koko oman elinikäni ja kauemminkin, luultavasti siitä asti, kun 1960-luvulla talon yläkertaan rakennettiin kaksi huonetta. Alkuperäisestä käytöstään poistettuina ne ovat merkkejä ja kertomuksia menneistä sukulaisista, ajasta ja elämäntavasta, joka 1950-luvulla oli jo katoamassa. Kyseisen vuosikymmenen alussa isovanhempani – kuten muutkin suomalaiset – elivät elämässään uuden vaiheen alkua. Isovanhemmilleni tämä tarkoitti osaltaan myös vanhan huonoon kuntoon ehtineen talonpoikaistalon purkua ja uuden kodin rakentamista.

Muutamia vuosia sitten luin Kotiseutuliikkeen historiaa ja kotiseututyön oppaita ja havahduin siihen, miten aktiivisesti 1950–1960-luvuilla kannustettiin ihmisiä paikallistasolla keräämään, vaalimaan ja säilyttämään katoamassa olevaan elämäntapaan liittyviä esineistöä. Ensi sijassa esineitä toivottiin luovutettavan kotiseutumuseoihin, mutta missä tämä ei olisi mahdollista todettiin parasta olevan, että esineet jätettäisiin omaan ympäristöönsä. Myös talvi- ja jatkosodassa palvelleiden rintamamiesten ”kapineiden ja puhdetöiden” opastettiin olevan säilyttämisen arvoisia, vaikka iältään ne eivät tuolloin vielä kovin vanhoja olleetkaan.[1] Isovanhempieni kotipaikkakunnalle perustettiin kotiseutu- ja museoyhdistys vuonna 1955. Sitä en tiedä, olivatko paikalliset kotiseutuaktiivit yhteydessä isovanhempiini museoesineistön keräämiseksi. Mutta ehkäpä kotiseututyön ”henki” vaikutti myös heihin ja toimi innoittajana suvun vanhan esineistön kokoamisessa tuolle porrastasanteelle.

Perheiden ja sukujen tarinat ja esineet yhdessä paikallisten perinteiden, tapojen sekä ympäristön erityispiirteiden kanssa ovat olleet ja ovat edelleen kotiseututyön rakennusaineksia. Kotiseutuun kiinnittyminen, kotiseuturakkaus ei kuitenkaan kotiseututyön oppaan vuonna 1963 kirjoittaneen Esko Aaltosen mukaan tarkoittanut nurkkakuntaisuutta, vaan perustaa, jolta ihmiset saattoivat elämässään ponnistaa ja omaksua synnynpaikkansa lisäksi myös uusia kotiseutuja. Aaltonen määrittelee kotiseudun laajenevaksi sen mukaan, missä kotiseutuaan pohtiva yksilö kulloinkin elää. Omaksi kotiseuduksi mielletty alue voi olla kylä, kunta tai maakunta. Laajenevan kotiseudun peruspilari on määritelmässä kuitenkin syntymäpaikkakunta, jolla ”on ihmisen sydämessä tavallisesti rakkaampi sija kuin myöhemmin otetulla kotipaikkakunnalla”. Määritelmä tulee sitoa omaan aikaansa ja kotiseututyölle asetettujen tavoitteiden raameihin, mutta sillä on kuitenkin heijastuksensa myös nykypäivään.

Puhuttaessa paikan tunnusta tai paikan hengestä voidaan tarkoittaa ihmisen kokemuksia tai tunteita, joita hänellä liittyy tiettyyn paikkaan tai joita tuo paikka hänessä herättää. Paikan tuntu voi muodostua sekä subjektiivisista että kollektiivisista kokemuksista ja sen ajallinen muodostuminen voi olla pitkä tai lyhyt. Kotiseututyössä paikan tuntua ja henkeä on rakennettu ja vaalittu tietoisesti, pitkäkestoisesti ja yhteisöllisesti. Itse kotiseutukokemus voi olla myös hetkellinen, lyhyessä ajassa muodostuva ja subjektiivinen. Se tarvitsee kuitenkin ympäristöstään virikkeekseen jotakin, joka resonoi kokijassaan fyysisenä aistimuksena tai tunteena. Niinpä tunnistettavia piirteitä omaavien puusta valmistettujen käyttöesineiden näkeminen vaikkapa Keski-Eurooppalaisen kodin koriste-esineinä voi herättää tuttuuden tunteita, häivyttää vierautta ja ennen kaikkea saada aikaan kotoisan kokemuksen. Kokemuksen, jossa paikkojen välimatkat lyhenevät ja jossa menneisyydet ja nykyisyys kohtaavat.

Niina Koskihaara
Kirjoittaja valmistelee parhaillaan väitöskirjaa kotiseutu- ja kyläyhdistyksistä 2000-luvun kuntaliitoskontekstissa. Arki täyttyy kulttuuriperinnön parissa työskentelystä Keskustan ja maaseudun arkiston tutkijana.

[1] Aaltonen, Esko 1963: Kotiseututyön opas. Kolmas uudistettu painos, ss. 94–95. Porvoo – Helsinki, WSOY.

Vanhoja talonpoikaisesineitä talletettu muistoksi

Kuva Niina Koskihaaran kotialbumi

Kekri on
sadonkorjuu-
juhla

LUE LISÄÄ

Asiamies Maija Mäki
maija.maki(at)tpks.fi
050 379 7471
PL510 00100 Helsinki


Siirretty hirsitalo

Puu-Talmaan perinnekylä

Sipoon Puu-Talmaan on rakentumassa perinnerakentamiseen perustuva kylä. Perinnerakentamisella tarkoitetaan tässä yhteydessä sekä vanhojen hirsirakenteisten asuin- ja sivurakennusten siirtämistä alueelle että uusien puurakenteisten rakennusten rakentamista perinteisin menetelmin ja esikuvin. Alueelle on tulossa noin 20 omakotitalotonttia ja kiinnostus uuteen asuinalueeseen on ollut vilkasta. Hanke on Sipoon kunnan ja Talonpoikaiskulttuurisäätiön yhteistyöhanke.
​​​​​
Puu-Talman taustalla on Talonpoikaiskulttuurisäätiön pitkään hauduttelemat ajatukset perinnerakentamiseen ja kylämäiseen asumisentapaan perustuvasta elämäntavasta, jota voitaisiin entistäkin paremmin mahdollistaa kunnissa ja kaupungeissa yhtenä varteenotettavana nykyajan asumismuotona. Materiaalien kierrätys ja uusiokäyttö, ekologiset lämmitysratkaisut ja omavaraisuuteen sekä yhteisöllisyyteen pyrkivä elämäntapa ovat sellaisia asioita, joita Talonpoikaiskulttuurisäätiö haluaa edistää pitkäjänteisesti. Myös Sipoon kunnan selvityksen mukaan kulttuuriperinnön vaaliminen, kiertotalouden muodot ja terveet asumisratkaisut kiinnostavat ihmisiä yhä enemmän. Mallia uuteen asuinalueeseen on haettu esimerkiksi Stundarsista, Mustasaaren kunnasta.

Sipoon Puu-Talmassa vireillä asemakaava TM1 Puu-Talma mahdollistaa alueen rakentamisen perinnekylä-periaatteiden mukaisesti. Alueelle kaavoitettavat omakotitalotontit myydään ainoastaan perinnerakentamishankkeita varten. Lisää tietoa rakenteilla olevasta asuinalueesta ja tonttien hakulomakkeen löytää Sipoon kunnan sivuilta, https://www.sipoo.fi/omakotitalotontit-puu-talman-perinnekyla/ Muihin perinnerakentamiseen liittyviin säätiön hankkeisiin voi tutustua täällä, https://talonpoikaiskulttuurisaatio.fi/teemat/perinnerakentaminen/

Maija Mäki

Kekri on
sadonkorjuu-
juhla

LUE LISÄÄ

Asiamies Maija Mäki
maija.maki(at)tpks.fi
050 379 7471
PL510 00100 Helsinki


Lehmät ruokailemassa

Maatilan arkea -somekampanja alkaa

Seuraamme huhtikuun ajan Oulun seudulla sijaitsevan maatilan arkea. Maatilaa pitää nelilapsinen perhe kolmannessa polvessa. Tilalla on lypsykarjaa ja peltoviljelyä. Lypsykarja koostuu ayrshireistä ja holsteneista. Somepäivitykset kertovat, mistä kaikesta tilan arkipäiväiset työt koostuvat. Sisällöntuottajamme Satu kävi kuvaamassa tiistaina tilalla ihastuttavia kuvia lehmistä ja tilan töistä. Tulehan seuraamaan Talonpoikaiskulttuurisäätiön somekanaville Facebookiin ja Instagramiin lehmien elämää navetassa!

Kekri on
sadonkorjuu-
juhla

LUE LISÄÄ

Asiamies Maija Mäki
maija.maki(at)tpks.fi
050 379 7471
PL510 00100 Helsinki


Puu-Talman luonnos

Uudenmaan Perinnekylän eli Puu-Talman tontit tulevat myyntiin.

Talonpoikaiskulttuurisäätiö on ollut mukana käynnistämässä Puu-Talman asuinalueen rakentumista Sipooseen. Perinnerakentamiseen keskittyvän alueen pohjana on ollut säätiön Kylä 2020 -hanke.

Puu-Talman tontit tulevat myyntiin ja Sipoon kunta myy ne suoraan rakentajille.

Alueesta pidetään informaatiotilaisuus 12.4.2022 klo 17:30 lähitilaisuutena Kuntalassa, osoitteessa Lukkarinmäentie 2, 04130 Sipoo ja etäpalaverina. Tilaisuuteen voi ilmoittautua lähettämällä sähköpostia osoitteeseen maija.laati(at)sipoo.fi viimeistään 5.4. Kerro viestissäsi, osallistutko tilaisuuteen etänä vai paikan päällä.

Puu-Talma on uusi omaleimainen asuinalue Talman kehittyvän taajaman kyljessä. Alueelle on vireillä asemakaava TM1 Puu-Talma, jonka tarkoituksena on mahdollistaa alueen rakentaminen perinnekylä-periaatteiden mukaan. Hanke on Sipoon kunnan ja Talonpoikaiskulttuurisäätiön yhteistyöhanke.

Alueelle on tulossa noin 20 omakotitalotonttia, joiden pinta-ala vaihtelee noin 1000 – 2000 maa-m2 välillä. Tontit myydään ainoastaan perinnerakentamishankkeita varten. Perinnerakentamishankkeella tarkoitetaan tässä vanhojen hirsirakenteisten asuin- ja sivurakennusten siirtämistä alueelle tai uusien puurakenteisten rakennusten rakentamista perinteisin menetelmin ja esikuvin.

Tontit ovat haettavissa alueen asemakaavan TM 1 Puu-Talma luonnosvaiheen jälkeen huhti – heinäkuussa 2022, jolloin yksittäiset hankkeet voidaan vielä huomioida ja mahdollistaa asemakaavaehdotuksessa. Tontit myydään hakemusten perusteella kiinteään hintaan 80 €/maa-m2. Hakuajan jälkeen hakemukset pisteytetään ja asetetaan pisteytyksen perusteella ensisijaisuusjärjestykseen. Hankkeiden arvioinnissa tutkitaan hankkeen toteutettavuus, hankkeen soveltuminen alueelle, hankkeen kulttuurihistoriallinen painoarvo ja hankkeen lisäarvo alueelle muodostuvalle yhteisölle.

Tonttien haku

Tonttihakemuksen voi jättää Sipoon kunnalle 4.4.2022 alkaen osoitteessa:
https://www.sipoo.fi/omakotitalotontit-puu-talman…/

Hakemuksen voi jättää täysi-ikäinen henkilö, yhdistys tai yritys. Vapaamuotoisesta hakemuksesta tulee ilmetä seuraavat tiedot:
• hakijan/hakijoiden tiedot
• kuvaus siitä miten pitkällä hanke on: ideatasolla vai toteutettavissa?
• kuvaus tontille siirrettävästä tai rakennettavasta uudesta rakennuksesta / rakennuksista (mm. nykyinen sijainti, kunto, omistussuhteet, käytön tilanne, rakennus purku-uhan alla)
valokuva/piirustus siirrettävästä rakennuksesta/ rakennuksista tai rakennettavan uuden rakennuksen esikuvasta ja rakennustyypistä.
• mahdolliset rakennuksen historiatiedot (mm. rakennusvuosi, rakennuksen kulttuurihistorialliset ja arkkitehtoniset arvot)
• onko siirrettävä rakennus hakijan omistuksessa tai mistä rakennus aiotaan hankkia
• suunnitelma siitä, miten siirto on toteutettavissa
• alustava hankkeen kustannusarvio ja alustava arvio aikataulusta vaiheineen.

Tonteista veloitetaan lohkomiskustannukset 1 090 euroa per tontti. Lisäksi tonteista peritään heti varauspäätöksen jälkeen varausmaksu, jonka suuruus on 5 % tontit kauppahinnasta. Varausmaksu hyvitetään kauppahinnasta. Mikäli varauspäätös ei saa lainvoimaa tai asemakaavaa ei hyväksytä 31.12.2022 mennessä varausmaksu palautetaan.
Rakennuksen tulee olla valmis viiden vuoden sisällä kauppakirjan allekirjoituksesta.

Kekri on
sadonkorjuu-
juhla

LUE LISÄÄ

Asiamies Maija Mäki
maija.maki(at)tpks.fi
050 379 7471
PL510 00100 Helsinki


Punainen vanha talo

Talonpoikaiskulttuurisäätiö hakee vuoden parasta opinnäytettä!

Talonpoikaiskulttuurisäätiö palkitsee jälleen parhaita vuonna 2021 valmistuneita talonpoikaiskulttuuria käsitteleviä opinnäytteitä.

Pääpalkintosumma on 1.000 euroa. Lisäksi palkinnon saaja saa tilaisuuden esitellä tutkimustaan jonkin säätiön tapahtuman yhteydessä. Palkinnolla Talonpoikaiskulttuurisäätiö haluaa kannustaa ja tukea talonpoikaiskulttuuriin ja sen uusiin muotoihin liittyvää tutkimusta.

Pyydämme oppiaineen / laitoksen / koulutusohjelman johtajia valitsemaan vuoden 2021 aikana valmistuneista ylempään korkeakoulututkintoon (maisterin, diplomi-insinöörin, arkkitehdin tutkinto tai ylempi ammattikorkeakoulututkinto) johtavista opinnäytteistä mielestään parhaan, talonpoikaiskulttuuria monipuolisesti ja innovatiivisesti käsittelevän opinnäytteen, jota ehdotetaan palkittavaksi. Lopullisen valinnan parhaasta opinnäytteestä tekee Talonpoikaiskulttuurisäätiö.
Tiedot aikaisemmin palkituista töistä löytyvät osoitteesta: Opinnäytekilpailu

Palkittavaksi ehdotettava opinnäytetyö lähetetään joko paperisena tai sähköisenä versiona Talonpoikaiskulttuurisäätiön asiamiehelle 15.4.2022 mennessä. Mukaan voidaan liittää myös mahdolliset lausunnot opinnäytteistä.

Paperiversio osoitteeseen: Talonpoikaiskulttuurisäätiö, PL 510, 00101 HELSINKI
Sähköinen versio osoitteeseen: maija.maki(at)tpks.fi, viestikenttään otsikko: ”opinnäytepalkinto”.

Kekri on
sadonkorjuu-
juhla

LUE LISÄÄ

Asiamies Maija Mäki
maija.maki(at)tpks.fi
050 379 7471
PL510 00100 Helsinki


Porkkanaa voi itse kasvattaa vaikka viljelylaatikossa.

Uusia blogipostauksia

Säätiön blogisivuilla on luettavissa kaksi uutta blogipostausta. Tietokirjailija Juha Kuisma käsittelee niissä huussin historiaa:
”Kerrotaan, että jokainen Viaporia verotöinä rakentamassa ollut talonpoika sai pois lähtiessään mukaansa huussin piirustukset (ne, joissa kurkistusikkuna on sydämen muotoinen) sekä syreenin taimen.”

ja maakellarin filosofiaa:
”Vaikka onhan maakellarissa suurikin järki, jos katsot vähän pitemmälle. Maakellari on ”viilennyskone”, joka ei tarvitse sähköä. Se ei voi mennä rikki. Se mahdollistaa perunoiden, omenoiden, juuresten, kaalien, viinimarjojen jne viljelyn omalla tontilla. Toisin sanoen, se lisää asumisen resilienssiä yhdessä tärkeässä kohdassa.”

Käyhän lukemassa Juhan loistavat tekstit blogista!

Kekri on
sadonkorjuu-
juhla

LUE LISÄÄ

Asiamies Maija Mäki
maija.maki(at)tpks.fi
050 379 7471
PL510 00100 Helsinki


Kasvimaalla viljellään sipulia.

Maakellarin filosofia

Maakellarin filosofia

Kahden viime kesän aikana olen rakentanut maakellaria. Sellaista, jossa ulkomitat ovat 2 m x 5,3 m ja katto on valettu holvikatto. Kalkittuna tila on komea ja siihen mahtuu tarvittaessa useamman perheen talvista säilöttävää. Kun tulevana kesänä kellarin ympäristö maisemoidaan ja sen katolle istutetaan vadelmaviljelmä, ei kukaan ulkopuolinen erota sen olemassaoloa. Kellarin halssin ovet aukeavat nimittäin ylöspäin ja niihin tulee verkolla paikallaan pysyvä valkoapilanurmikko.

Mikä tällaisen rakentamisessa kiehtoo? Tietenkin rakentaminen, kaikki siihen liittyvät pienet probleemit, sinänsä. Tekisi mieli sanoa, että eihän tässä euroina laskien ole ollut mitään järkeä, mutta tein sen silti – ja oikeastaan juuri siksi.

Vaikka onhan maakellarissa suurikin järki, jos katsot vähän pitemmälle. Maakellari on ”viilennyskone”, joka ei tarvitse sähköä. Se ei voi mennä rikki. Se mahdollistaa perunoiden, omenoiden, juuresten, kaalien, viinimarjojen jne viljelyn omalla tontilla. Toisin sanoen, se lisää asumisen resilienssiä yhdessä tärkeässä kohdassa.

Karjalassa kaikki suomalaisten tekemät rakennukset on jo uudelleenkäytetty nykyisten asukkaiden rakennuksiin. Mutta huolella tehdyt maakellarit ovat yhä paikoillaan ja osa niistä on edelleen käytössä. Vesilahdella Laukon kartanon kivistä muurattu holvikellari on muistaakseni 1600 –luvulta ja täysin käyttökelpoinen.

Olen täysin varma, että tekemäni kellari on olemassa ja käyttökunnossa vielä 200 vuoden kuluttua. Tekisi mieli arvata, että se on käyttökelpoinen vielä 1000 vuodenkin kuluttua. Se taas antaa mahdollisuuden, että joku asuu tälläkin mäellä 30 sukupolven jälkeen. En tarkoita, että asukkaat olisivat sukua, mutta heillä on sama kokemus makrokosmoksesta, kuin meillä nykyisillä asukkailla.

Maakellari on siis kestävää kehitystä parhaimmillaan. Se on pieni investointi, jolla voi torjua ilmastonmuutosta. Se sallii vapausasteita sisältävän elämäntavan. Sen voi myös nähdä osaksi sekä vanhaa että uutta talonpoikaiskulttuuria. Onhan se nauriskuopan ja perunakuopan kehittyneempi versio.

Maakellari ja puutarhaviljely kuuluvat yhteen. Kellari antaa taloudellista riippumattomuutta ohi liikenteen, kaupan ja vaihtuvien hintasuhteiden. Sen ansiosta tamperelaiset lapsenlapset pääsevät oppimaan, miten perunaa istutetaan, porkkanaa harvennetaan ja omenapuita leikataan.

Jos lasketaan, että maaseudulla on nykyään joku 200 000 asuttua taloa ja toinen mokoma omakotitaloja väljillä tonteilla taajamissa, voisi Suomessakin olla ennen pitkää 400 000 maakellaria. Sekä kaikki ne, jotka voimme kuvitella kesämökeille rakennettaviksi. Kaikissa näissä tapauksissa rakentajaa auttaa, jos tontilla on rinnettä. Rinne lisää kellarin maarakentamisen todennäköisyyttä.

Maakellari, biolaani-puusee, talokohtainen biokaasutankki, aurinkopaneelit sekä useamman perheen yhteinen osakkuuskanala ovat niitä pieniä tekoja, joita voimme tehdä tulevaisuuden hyväksi. Hissukseen, ilolla, yksi kerrallaan.

JUHA KUISMA
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija

Kekri on
sadonkorjuu-
juhla

LUE LISÄÄ

Asiamies Maija Mäki
maija.maki(at)tpks.fi
050 379 7471
PL510 00100 Helsinki