Vihreän siirtymän sosiaalinen ja ekologinen hyväksyttävyys jää vihreän siirtymän varjoon

Vihreän siirtymän sosiaalinen ja ekologinen hyväksyttävyys jää vihreän siirtymän varjoon

Kestävässä kehityksen tavoitteissa (Agenda2030) on sisällä ympäristöllinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys. Ympäristöllinen ulottuvuus sisältää ekologian ja kulttuuriset arvot, jotka korostuvat maankäytössä ja rakentamisessa. On aika kysyä, mitä haluamme yhteiskuntana säilyttää uuden tieltä, esimerkiksi vihreän siirtymän rakentamisessa sähkö- ja ratalinjoineen. Onko sosiaalinen ja ekologinen kestävyys mukana harkinnassa?

Vihreän siirtymän hyväksyttävyyden varmistamiseksi on aiheellista pohtia kenen mailla ja kenen elinkeinon edellytyksillä käytämme kaavoitus- ja suunnittelukynää. Kyseessä on oikeudenmukaisuus maanomistajia kohtaan, sosiaalinen hyväksyttävyys. Maankäytössä on aina mukana myös ekologinen kestävyys.  Siksi vihreän siirtymän ekologinen kestävyys tulee punnita laaja-alaisesti, niin ristiriitaiselta kuin se vihreän siirtymän kontekstissa ehkä ensin kuulostaakin. Kun hyväksyttävyyttä pohtii luonnon toimintojen perspektiivistä, harkinta on relevantti. Luonnon toiminnot kun kannattelevat ihmisten hyvinvointia – meistä jokainen elää luonnosta. Kyse ei ole vain luonnontilaisista maista vaan myös pelloista ja metsistä, joiden kanssa ihminen tekee yhteistyötä perustarpeidensa tyydyttämiseksi.

Siksi vihreän siirtymän sosiaalisen ja ekologisen hyväksyttävyyden kysymykset ovat valvottaneet viime aikoina monia. Tuntuu, että vihreän siirtymän nimissä voidaan vetää vetyputkilinjauksia läpi kulttuurimaiseman ja keskeltä satoja vuosia vanhojen peltojen. Peltojen, joiden herkkä ekologia on oleellinen kestävän ruoantuotannon ja huoltovarmuuden varmistamisessa. Maaperään hiiltä sitova ja eroosiokestävä, ilmastonmuutokseen sopeutuva peltoekosysteemi ei kehity muutamassa vuodessa vaan on arvokas monien sukupolvien yhteistyön ja maanomistamisen tulos. Omistamisen, joka on vaatinut investointeja ja ylisukupolvista elämäntapaa.

Ikiaikaisilla pelloilla on kulttuuriarvonsa lisäksi myös ekologinen arvo, jotka mitataan ekosysteemipalveluina. Parhaimmillaan ihmisen ja luonnon yhteistyö vahvistaa ekosysteemipalveluja, joita EU:n maaperämissio kuvaa seuraavasti:

1. Turvallisen ja ravitsevan ruuan tuottaminen
2. Ravinteiden kierrätys
3. Hiilen varastointi ja kierrätys, joka tukee ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista
4. Toimia elinympäristönä lajirikkaudelle
5. Vedenpuhdistus ja vedenkierron säätely kuivuutta ja tulvia vastaan
6. Maiseman ja kulttuuriperinnön tukija

Linjojen rakentamista pelloille, jotka tarjoavat näitä elintärkeitä toimintoja ihmiskunnalle ja ovat osa kulttuuriperintöämme, on harkittava monesta näkökulmasta. Jotta harkinta kattaisi kaikki kestävyyden ulottuvuudet, maankäytön suunnitteluun tulisi sisällyttää tilinpito, johon lasketaan materiaalikustannusten ja rakennustyön lisäksi myös luonnon toiminnot eli ekosysteemipalvelut ja niiden muutokset suhteessa muiden muassa ruokaturvaan.

Sitra julkaisi 2024 ehdotuksen ekosysteemitilinpidosta ja tukee uuden tilinpitotiedon hyödyntämistä Suomessa, jotta tietoa luonnosta ja sen tuottamista hyödyistä saataisiin paremmin päätöksenteon tueksi. Mittaristo ekosysteemipalveluille kaipaa kehitystyötä.

Ekosysteemitilinpidossa tulisi tiedostaa se miten vihreän siirtymän linjaratkaisut muuttavat itse ekosysteemipalveluja ja miten ne vaikuttavat ilmastonmuutokseen varautumiseen, jossa oleellista on vesienhallinta.  Esimerkiksi peltojen ojitusten rikkominen vihreän siirtymän kaivuutöissä käy kalliiksi ruokaturvalle ja vesienhoidolle, kun pelloille kertyy vesilätäköitä ja vesitalouden ongelmat kiihdyttävät eroosiota. Kaivuussa rikkoutuvien putkistojen korjaus on käytännössä mahdotonta savialueen vilja-Suomessa, jossa peltojen toimivuus perustuu 10 metrin välein kaivettuihin salaojiin. Suomessa ojituksen korjausvelka on jo nyt miljardiluokkaa, eikä meillä ole varaa rikkoa toimivia putkia. Vaikka suorat kustannukset korvattaisiinkin, kyse on myös epäsuorista kustannuksista ja luonnonvara-alalla toimivien yritysten elinvoimasta. Kyse on economic displacement -käsitteestä.

Siksi vihreän siirtymän toimeenpanossa on tartuttava kokonaiskuvaan ja laskettava mitä eri rakentamisvaihtoehdot vievät luonnontoiminnoilta, ilmastonmuutokseen sopeutumiselta ja ruokaturvalta kulttuurimaisemineen.

20.1.2026
Liisa Pietola
Vanhempi neuvonantaja, Ennakointi
Sitra