Kiitos arkkitehti Pertti Toivarille pitkäaikaisesta työstä kilpiraadissa

Talonpoikaiskulttuurisäätiön kunniakilpiraadin pitkäaikainen jäsen, arkkitehti Pertti Toivari, on jättänyt tehtävänsä raadissa. Säätiö ja kilpiraati esittävät hänelle sydämelliset kiitokset monien vuosien työstä talonpoikaiskulttuurin hyväksi.

Pertti Toivarille luovutettiin säätiön kolkutin muistoksi kilpiraadissa vietetystä ajasta kahvitilaisuuden yhteydessä 22. lokakuuta 2025.

Toivari on ollut mukana kirjoittamassa useita maataloja ja maaseudun rakennusperintöä käsitteleviä julkaisuja. Näihin kuuluu myös säätiön vuonna 2005 julkaisema Maaseudun rakennusperintö – huomisen vahvuus (toim. Sanna Schildt).

Kunniakilpitoiminnan pitkä historia

Kunniakilvet ovat osa säätiön toimintaa jo sen perustamisvuodesta 1938 lähtien. Vuonna 1939 ehdittiin myöntää jonkin verran kuparista pakotettuja, Yrjö Laine-Juvan suunnittelemia kilpiä, mutta sodan vuoksi toiminta keskeytyi.

1940-luvun lopulla kilpien jakamista ryhdyttiin suunnittelemaan uudelleen, ja vuonna 1950 toiminta käynnistyi uudella tavalla, kun Theodor Schalin muovaili kilven mallin kuparipellistä puristettavaksi. Antti Ranta-Knuuttila kirjoitti vuonna 1968 teoksessa Talonpoikaiskulttuuria kolme vuosikymmentä (s. 20):

“Kunniakilpien hankkiminen on ollut yleensä kotiseutuyhdistysten ja asianharrastajien oman aktiivisuuden varassa, kun taas Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto (sihteeri Väinö Tuomaala), Keski-Pohjanmaan maakuntaliitto (toiminnanjohtaja Eino Isohanni) ja Hämeessä museoneuvoja Altti Havas ovat aktiivisesti osallistuneet niiden levittämiseen. Säätiössä hakemusten käsittely on ollut professori Toivo Vuorelan ja sihteerin tehtävänä.”

Varsinaista kilpiraatia ei tuolloin vielä ollut nykyisessä muodossaan.

1980-luvulla säätiö uudisti kilven myöntöperusteet, jotka tulivat voimaan vuonna 1983. Samoihin aikoihin muodostettiin myös nykyisen kaltainen kilpiraati. Vuonna 1985 Erik Bruun suunnitteli käytössä olevan pronssikilven.

Raadin työ ja periaatteet

Kilpiraadin jäsenillä on asiantuntemusta muun muassa rakennushistoriasta, arkkitehtuurista ja etnologiasta. Ensimmäisessä raadissa oli seitsemän jäsentä, ja nykyisessä neljä – uusi jäsen on parhaillaan tulossa mukaan.

Raadin työn ydinperiaate on aina ollut sama: talonpoikaiskulttuurin säilyttäminen rakennuskannan kautta tuleville sukupolville. Kukin jäsen arvioi hakemukset oman erityisosaamisensa pohjalta.

Raadin jäsenet löytyvät eri puolilta maata, ja jokaisella on oman lähiseutunsa ainutlaatuista paikallistietoa. Tätä arvostetaan raadin työssä, sillä paikallistuntemus tuo hakemusten arviointiin arvokkaita näkökulmia eri alueiden rakennusperinteestä. Hakemuksen käsittely kestää yleensä noin kaksi kuukautta.

Kunniakilvet Suomessa

Kunniakilpiä on myönnetty vuosikymmenten aikana noin 700 kappaletta eri puolille Suomea. Ranta-Knuuttilan vuoden 1968 historiikin mukaan 1950–60-luvuilla myöntämisessä oli vahva alueellinen keskittymä: noin kolme neljäsosaa kaikista kilvistä sijoittui Länsi-Suomen lääniin, erityisesti Etelä-Pohjanmaalle.

24.11.2025
Josefine Storholm
Kunniakilpiraadin sihteeri