Talonpoikaiskulttuurisäätiö palkitsi parhaita opinnäytetöitä jäsenistön vuosikokouksessa Paraisilla

Talonpoikaiskulttuurisäätiö palkitsi vuoden 2024 parhaan opinnäytetyön

Talonpoikaiskulttuurisäätiö on jakanut vuodesta 2015 lähtien opinnäytepalkintoja suomalaisissa yliopistoissa ja korkeakouluissa tehdyille diplomitöille tai pro gradu- tutkielmille. Säätiölle esitettyjen, yleensä kansatieteen, etnologian tai arkkitehtuurin alan töiden aihekirjo on ollut laaja.

Tuomarina kilpailussa toimi tänä vuonna Diplomi-insinööri yrittäjä Jari Vesanen.

Pääpalkinto jaettiin yhdelle opinnäytteelle. Palkinto on 1000 euroa. Palkinto jaettiin tänään Paraisilla Qvidjan tilalla säätiön jäsenistön vuosikokouksen yhteydessä. Lisäksi jaettiin kaksi kunniamainintaa.

Talonpoikaiskulttuurisäätiö onnittelee voittajia!

Vuoden 2023 pääpalkinto
Jussi Förstin ”Etnografinen museoelokuva ja elvyttävän etnografian periaate” , Mediatuottamisen ylempi tutkinto-ohjelma, Tampereen ammattikorkeakoulu

Syyskuussa 1937 kaksi yhteistyökumppania ja toverusta, tohtori Martti Haavio ja maisteri Esko Aaltonen istuivat helsinkiläisessä raitiovaunussa matkalla Kansatieteellinen Filmi -osakeyhtiön kokoukseen. Yhtiö oli nuori, mutta ehtinyt jo kuvata runsaasti materiaalia. Pohdittavana oli, miten se saataisiin muidenkin kuin tutkijoiden käyttöön. Raitiovanun ohittaessa Siltasaaren Elannon Haavio lausui ””Perustetaan uusi säätiö”. Tarinan mukaan näin syntyi idea Talonpoikaiskulttuurisäätiöstä.

Jussi Förstin opinnäytetyö käsittelee aihetta, joka liittyy olennaisesti Talonpoikaiskulttuurisäätiön syntyyn ja etsii keinoja kansatieteellisen elokuvan elävänä pitämiseen. Siten opinnäytetyötä oli vaikea ohittaa palkittuja mietittäessä. Förstin tutkimus pyrkiin vastaamaan kysymykseen: Onko talonpoikaiskulttuurista kertovien kan- satieteellisten elokuvien tuottaminen institutionaalisella museotasolla edelleen perusteltua ja jos on niin millä menetelmin?

Suomessa on 1900-luvulla tuotettu runsaasti kansatieteellisiä elokuvia perinteisestä maatalouskulttuurista, mutta toiminta päättyi 1990-luvulla. Nykyisin monet vanhat elokuvat ovat suosittuja verkossa, ja aihe herättää kansainvälistä kiinnostusta. Perinteisen maatalouskulttuurin kadottua ja etnologian painopisteiden muututtua elokuvatuotannon merkitys museoissa vaatii uudelleenarviointia. Tutkimus selvitti asiantuntijahaastattelujen avulla, onko talonpoikaiskulttuurista kertovien elokuvien tuottaminen museoissa edelleen perusteltua ja millä menetelmin. Tulosten mukaan videot ovat arvokkaita museonäyttelyissä ja digitaalisilla alustoilla sekä voivat tukea kestävän kehityksen tavoitteita. Haasteina ovat antropologisen elokuvaperinteen heikko tuntemus, sen opetuksen puute ja käsityötutkimuksen marginaalisuus. Ratkaisuksi määriteltiin etnografinen museoelokuva, joka perustuu elvyttävän etnografian periaatteisiin, hyödyntää uusia digitaalisia menetelmiä ja jatkaa suomalaista kansatieteellisen elokuvan traditiota.

Kunniamaininnat 500 eur:

Hanna Turtinen: ”Varpuniemen tilan rakennushistoriaselvitys ja restaurointisuunnitelma”, Arkkitehtuurin yksikkö, Oulun yliopisto ja Maria Ilvonen: ”Matoisesta maasta apilaäyräiseksi niityksi – Fanjunkarsin pihapiirin kehittämis- ja hoitosuunnitelma Charlotta Lönnqvistin ja Aleksis Kiven jälkiä seuraten”, Maisema-arkkitehtuuri, Aalto-yliopisto

Turtisen Diplomityö tarkastelee Varpuniemen saamelaisen tilan historiaa ja päärakennuksen restaurointia laajassa pohjoisen rakennetun ympäristön ja yhteiskunnallisten muutosten kontekstissa. Työ yhdistää rakennushistoriaselvityksen ja restaurointisuunnitelman, vastaten oivaltavasti kysymyksiin “Millainen rakennus on?” ja “Miksi se on sellainen kuin on?”. Tekijä hyödyntää monipuolisia lähteitä, arkistoaineistoa ja paikallishaastatteluja, sitoo yleisen historian ja paikan tarinan kerronnallisesti yhteen ja tuo kaivatun pohjoisen näkökulman suomalaisen rakennusperinnön tutkimukseen. Kokonaisuus on looginen, tasapainoinen ja visuaalisesti huoliteltu, yhdistäen tutkimustiedon, tekijän havainnot ja selkeän kuvamateriaalin.

Maisema-arkkitehti Maria Ilvosen diplomityö ”Matoisesta maasta apilaäyräiseksi niituksi – Fanjunkarsin pihapiirin kehittämis- ja hoitosuunnitelma” tutkii kulttuurihistoriallisesti merkittävän Aleksis Kiven ja Charlotta Lönnqvistin aikaisen pihapiirin historiaa ja luo sen pohjalta kehittämis- ja hoitosuunnitelman. Työn omaperäinen lähestymistapa yhdistää tarinallisuuden ja yhteisön osallisuuden, tarjoten sovellettavia ideoita myös laajemmin museopuutarhojen ja kulttuurimatkailun kehittämiseen. Historiallinen selvitys on ammattimainen ja taidokkaasti koottu niukasta lähdeaineistosta, ja suunnitelmaosuus on korkeatasoinen, eläytyvä ja visuaalisesti kaunis. Työ huomioi osallistavan hoidon, yhteisön roolin ja esimerkiksi kasvikuulutusten käytön sekä korostaa puutarhakulttuurin, osallisuuden ja kulttuurimatkailun merkitystä talonpoikaiskulttuurin vaalimisessa.

Vuosikokous pidettiin säätiön kesäretken yhteydessä Paraisilla Qvidjan tilalla. Päivän aikana tilanhoitaja Pekka Heikkinen esitteli tilan ja sen innovatiivista toimintaa. Kokouksessa valittiin jäsenistön uudeksi puheenjohtajaksi Paula Yliselä, ja tehtävästä väistynyttä Juha Kuismaa kiitettiin hänen pitkäaikaisesta ja arvokkaasta panoksestaan puheenjohtajana.