Kekri - syksyn sadon ja yhdessäolon juhlaa

Kekri – syksyn sadon ja yhdessäolon juhlaa

Entisinä aikoina ruoka tuotettiin suurelta osin itse. Syksyn sadon korjuun ja syysteurastusten jälkeen ruokavarastot olivat runsaimmillaan ja silloin oli aika juhlia yhdessä. Perinteisesti kekri on sadonkorjuujuhla. Kekrijuhlissa ruoka ei saanut loppua, muutoin se tiesi huonoa satoa ja karjaonnea seuraavana vuonna. Kekriaikaan tehtiin vain välttämättömät työt ja talojen palvelusväellä oli lomaa ja usein he pestautuivat uusiin työpaikkoihin. Juhlintaan liittyi monenlaista ohjelmaa: tarinoita, musiikkia, tanssia ja saattoipa paikalle tulla kekripukkikin mystisine ennustuksineen. Kekripukit ja kekrittäret kulkivat myös kylillä taloissa uhkauksineen pyytämässä kestitystä. Myös vainajia muistettiin lämmittämällä heille aamusauna ja kattamalla heille tarjoiluja. Valoa pimeään syksyyn toi tulien ja soihtujen polttaminen.

Kekriä kannattaa viettää nykyisinkin katkaisemaan pimenevää syksyn aikaa yhdessä juhlien. Osuushan juhannuksen ja joulun väliin vähemmän juhlia kuin kevääseen joulun ja juhannuksen väliin. Kekriä on perinteisesti vietetty syyskuun lopulta mikkelinpäivästä marraskuun alkuun pyhäinpäivään kun sato saatiin korjattua.

Kekripöydässä maistuu syksyn sato

Tarjoiluissa suositaan syksyn kotimaista, mieluiten lähellä tuotettua satoa: rapeita kaaleja, rouskuvia juureksia, muita kasviksia sekä metsäsieniä. Liharuokiin kannatta hyödyntää ruhon edullisempia osia ja kaivella esille ruokaohjeita esimerkiksi sisäelimistä. Puurot ja vellit ovat hyvin perinteistä kekriruokaa ja maakuntien monipuolinen leipäkulttuuri tuo kekriaterialle oman lisänsä. Jälkiruokiin sopii hyvin raikkaat puutarha- ja metsämarjat sekä mehukkaat omenat. Saattaapa jonkun puutarhassa kasvaa kriikunoita, luumuja ja päärynöitä, joita sopii myös hyödyntää.

Ennen ruoka oli yksinkertaista ja kaikkea ruokaa ei ollut ympäri vuoden saatavilla. Siksi perinteisesti juuri kekrijuhlissa tarjottiin paljon lihaa, koska sitä oli käytettävissä syysteurastusten jälkeen. Pöydät notkuivat lammaspaistia, makkaroita ja lihapullia. Nykyisin kasvisten käyttöä tulisi lisätä, joten liharuokiakin voi keventää ja jatkaa niitä juureksilla ja kasviksilla. Pitkään hautunut, häyryävä liha-juurespata maistuu herkulliselta.  Lihapyöryköihin voi jauhelihan lisäksi käyttää esimerkiksi punajuurta tai porkkanaa. Makkaroiden teko nousee ajoittain muoti-ilmiöksi ja mikäpä sen parempaa kuin tarjota kekriaterialla itse tehtyjä makkaroita, jotka on yhdessä porukalla valmistettu.Järvikaloista syntyy maukas keitto.

Sallatti eli rosolli on perinteikäs kasvissalaatti, joka on herkullinen tuoreista keitetyistä juureksista, itse tehdyistä maustekurkuista ja omenista valmistettuna. Uunijuurekset, juures- ja kasvislaatikot, hapankaali, etikkasäilykkeet ja pikkelöidyt kasvikset ovat maistuvia kekriruokia ja aterian lisäkkeitä. Tämän päivän kekripöytiin kuuluvat myös uudemmat salaatit. Hyvin vanha vilkelykasvimme härkäpapu on saanut uuden tulemisen ja se kuten muutkin palkokasvit ovat suositeltavia raaka-aineita niin arki- kuin juhlaruokiin.

Juuri jauhetuista ruisjauhoista valmistettu uutispuuro ja  pitkään haudutettu ohravelli tai -puuro tuovat varmasti vanhemmalle väelle lapsuuden muistoja mieleen. Ruispuolukkapuuro, marjakiisselit, maitokiisseli hillon kera, uuniomenat tai marja- ja omenapaistokset ovat herkullisia jälkiruokia kekriaterialle. Kahvin kanssa juhlissa tarjottiin ennen pullaa, pikkuleipiä ja kahvikakkuja. Nykyisin erilaiset marja- ja hedelmäpiirakat ovat suosittuja. Mutta mikäpä estää pistämään pystyyn pikkuleipätalkoot vaikka lasten kanssa.

Erilaiset leivät, rieskat ja piirakat maistuvat niin kahvin kanssa kuin ateriallakin. Kannattaa kokeilla eri maakuntien erikoisuuksia joko leipomalla itse tai hankkimalla  kauppojen ja leipomoiden valikoimasta. Leivän ja ruoan kanssa maistuu kotijuustot, joita myös voi itsekin valmistaa helposti.

Tutuista kotimaisista raaka-aineista voi myös loihtia kekritarjoiluun nykyaikaiseksi tuunattuja herkkuja. Kekritarjoilu voi olla esimerkiksi espanjalaista pikkupaloja sisältävä tapaspöytää muistuttava tarjoilu, jota suomalaisittain voi kutsua sapaspöydäksi. Sapaksien pohjiksi sopii valikoima erilaisia leipiä pieninä paloina, ruisleipää, vaaleaa hiivaleipää, mäskiä sisältävää saaristolaisleipää, ohutta rieskaa ja ehkä näkkäriä tai hapankorppuja. Kuorineen keitetyt jäähtyneet perunat viipaloituna toimivat myös sapaksien pohjina. Sapaspohjien päällä maistuvat erilaiset kasviksista, juureksista, herneistä tai vaikkapa härkäpavuista tehdyt tahnat, niissä voi olla kypsää lihaa, suolakalaa, kalasäilykettä, juustoa tai sienisalaattia. Koriseeksi sopivat tuoreet ja pikkelöidyt kasvikset ja yrtit tai versot.

Yksinkertainen tarjoilukin on monasti hyvä ja usein helpompi vaihtoehto toteuttaa. Se voi olla rukiinen uutispuurotarjoilu voisilmän ja maidon kanssa tai ohraryynipuuro marjakeiton kanssa. Keittoruoat sopivat myös hyvin yhden ruokalain tarjoiluun maistuvien leipien ja rieskojen kanssa. Yksi perinteisistä kekriruoista on lammaskaalikeitto, joka syntyy vain muutamasta raaka-aineesta. Sosekeitot ovat nykyisin suorittuja ja helppoja tehdä, joten kekriruoaksi voisi tarjota vaikkapa punajuurisosekeittoa. Hieman enemmän työtä vaativat keitot, joihin raaka-aineet perataan ja pienitään, mutta ihan perinteinen liha-kasvikeitto ja kalakeitto kuumana tarjottuna maistuu herkulliselta viilenevässä säässä. Nykyisempää keiittotyyliä voi edustaa esimerkiksi juureksista ja sienistä valmistettu seljankakeitto.

Perinteistä kekrijuomaa oli olut ja viinakin. Sopivasti sai kekrijuhlissa humaltua, mutta jos isäntä sammui, tiesi se rukiiden lakoontumista seuraavana vuonna. Kotikalja on mainiota juomaa kekripitoihin ja erilaista makua saa maustamalla kotikaljaa katajan oksilla tai katajanmarjoilla. Myös kotimehut sopivat hyvin kekripitojen juomaksi. Jos juomaan haluaa poreita, voi sekoittaa mehua kivennäisveteen.

Kekri vai halloween

Oman kekrijuhlaperinteen viettämistä kannattaa tuoda meillä Suomessa esille niin perheille, kaveriporukoille kuin yhdistysten toimintaan, sillä alkaahan Amerikasta meille rantautuneen halloweenin vietto olla kekriä yleisempää. Tosin niin kekrin kuin halloweenin viettäminen ovat sukua toisilleen. Ne kumpikin pohjautuvat perinteisen eurooppalaiseen sadonkorjuujuhlaan. Irlantilaiset maahanmuuttajat veivät juhlan Amerikkaan, jossa se on jalostunut kurpitsajuhlaksi ja saanut monin tavoin ajan myötä kaupalliset piirteet. Esimerkiksi muoviset halloweenkoristeet voi hyvin korvata luonnosta saatavilla kekrin viettoon sopivilla koristeilla, huomioiden tietenkin jokaisen oikeudet, ellei kerää materiaalia omalta maaltaan. Monenlaista kekrin viettoon liittyvää rekvisiittaa voi löytyä mummolan varastoista tai kirppiksiltä. Halloweenista voi napata kekrin viettoon vaikkapa kurpitsat raaka-aineiksi ruokiin ja kaivertaa niitä lyhdyiksi. Ovathan ne toki näyttävämpiä kuin meillä aikoinaan nauriista koverretut hyvin heikkovaloiset lyhdyt, joita kitupiikeiksikin kutsuttiin.

Kekrin viettoon voi sisällyttää mieleistään tekemistä ja ohjelmaa. Kyläyhteisöt voivat järjestää vaikkapa kekrimarkkinoita ja isompia iltamia pitopöytäruokailuineen ja monipuolisinen ohjelmineen. Joillakin paikoin oljista tehtyjen olkipukkien polttaminen on tullut tavaksi juhlistaa kekritapahtumaa. Tapahtumissa olisi hyvä huomioida kotimaisen ruoan tuottajat ja tekijät kiittämällä heitä. Perhepiirissä kekrin ohjelmaan voi kuulua esimerkiksi mökin talvikuntoon laittaminen tai jotain muuta yhteistä  mukavaa tekemistä, jonka päälle nautitaan hyvästä kotimaisesta ruoasta.

Jos aikoinaan hyviteltiin esi-isiä saunan lämmityksellä ja jättämällä ruokaa heille tarjoille, niin kristinuskon myötä ehkä pakanallisinakin tapoina pidettyjä asioita on sulautunut yhteen. Meilläkin on tapana nykyään muistella jo poisnukkuneita lähimmäisiämme viemällä haudoille kynttilöitä ja osallistumaan muistojumalanpalveluksiin, joissa luetellaan vuoden aikana kuolleiden henkilöiden nimet.

14.10.2026
Helena Velin
kotitalousopettaja