Uusia blogipostauksia vuoden alkajaisiksi

Säätiön blogisivuilla on luettavissa kaksi uutta blogipostausta. Säätiön hallituksen jäsenet Helka Ketonen ja Teppo Ylitalo aloittivat uuden vuoden mielenkiintoisilla aiheilla.

Maaseudun sivistysliiton kulttuurijohtaja Helka Ketonen kertoo kokemuksiaan etätyöskentelystä residenssissä ja Kotiseutuliiton vs. toiminnanjohtaja Teppo Ylitalo pohtii ylisukupolvisuutta ennen ja nyt.

Käyhän lukemassa Helkan ja Tepon loistavat tekstit blogista!

Kekri on
sadonkorjuu-
juhla

LUE LISÄÄ

Asiamies Maija Mäki
maija.maki(at)tpks.fi
050 379 7471
PL510 00100 Helsinki


Heinän teossa

”Jäätte sen velkaa seuraavalle sukupolvelle”

”Jäätte sen velkaa seuraavalle sukupolvelle”

Olen ollut onnekas. Sain huolehtivat vanhemmat, ja juuret, jotka ovat koukuttaneet jo teini-iässä alkaneeseen sukututkimus- ja paikallishistoriaharrastukseen. Varttuneemmalla iällä sain vielä mainiot appivanhemmat.

Vaikka aiemmat sukupolvet alkavat jo vanhentua ja asuvat kaukana, he tarjoavat mielellään apuaan monella tavalla: tulevat huolehtimaan lapsista kun vaimon kanssa satumme molemmat yhtä aikaa työmatkoille, kulkevat mukanaan kuormallinen herkullisinta kotiruokaa, tuovat joulukuusen ja halkokuorman, huoltavat koneet ja murehtivat voinnit.

Mitään korvausta he eivät huoli, anoppi joskus vain korkeintaan kuittaa, että ”oisko tuo liikaa, jos tuhannet kiitokset”. Sen sijaan hän sanoo usein, että ”jäätte sen velkaa seuraavalle sukupolvelle”. Omilta vanhemmilta ja appivanhemmilta saatu apu siis korvataan auttamalla taas seuraavaa sukupolvea. Ylisukupolvisen kestävän kehityksen idea parhaimmillaan!

Ylisukupolvinen viisaus

Ennen aikaan ylisukupolvisuus oli vahvasti sisäänkirjoitettuna suomalaiseen talonpoikaiskulttuuriin. Elämässä tarvittavat opit omaksuttiin vanhemmilta ja isovanhemmilta, jotka usein asuivat samassa pihapiirissä. Tai itse asiassa modernin ydinperheen lisäksi kotona tai sen välittömässä yhteydessä asui usein monenkirjava joukko sukulaisia, syytinkiläisiä, palvelusväkeä, itsellisiä ja mitä kaikkea missäkin.

Perheen tai kotiväen käsite oli nykyistä laajempi. Vastuu vanhuksista ja vaivaisista ei kuulunut tuolloin yhteiskunnalle, vaan perheelle. Huolehtiminen ulottui sekä oman halun että käytännön pakon sanelemana yli sukupolvien ja myös oman kotitalouden yli, omaan yhteisöön.

Vaikka vanhassa yhteiskunnassa oli ongelmansa, oli talonpoikaiskulttuuri pullollaan ylisukupolvista viisautta. Sellaista, jota jaettiin ja opittiin tavallisen elämän keskellä vähän vahingossa. Huolenpitäjien ja avustettavien roolit menivät sekaisin, kun vanhat välittivät kokemuksiaan, työikäiset vastasivat elatuksesta ja lapset kasvoivat aikuisuuteen askel kerrallaan aina uusiin töihin paneutumalla ja nuorempia lapsia kaitsemalla.

Tuloksena oli enemmän tai vähemmän harmoninen yhteiselo, johon kukin sukupolvi toi oman panoksensa omien mahdollisuuksiensa mukaan.

Sukupolvien kuilu

Nykypäivänä ylisukupolvisuus ja siihen liittyvä yhteisöllisyys ovat haipuneet arjesta. Mittaamme yhteiskunnan kehitystä esimerkiksi väestöllisenä ja taloudellisena huoltosuhteena. Edellinen ilmaisee ei-työikäisten ja työikäisten lukumäärän suhdetta, jälkimmäinen työttömien ja muiden työvoiman ulkopuolella – esimerkiksi ikänsä vuoksi – olevien sekä työllisten lukumäärän suhdetta. Tuottaviksi kansalaisiksi lasketaan huoltosuhteiden mukaan 15–64-vuotiaat: yhteiskunnan kannalta ihmisen on määritelty olevan arvokkaimmillaan siinä välissä.

Nuoremmat ja vanhemmat nähdään nykyään liian usein vain huolenpidon kohteena. Vanhoja ei pidetä enää viisaita ja kokeneita, vaan heihin suhtaudutaan monesti kelkastajääneinä. Samalla nuoret leimataan usein saamattomiksi ja osaamattomiksi. Todellisuudessa tietysti molemmat ennakkoluulot ovat vääriä.

Perhemallien muuttuessa monilla ei ole enää kolmen, saati neljän sukupolven arkiyhteyttä. Useimmat kai eivät pitäisi sellaista toivottavanakaan.

Me olemme kadottaneet ylisukupolvisen viisauden, ja lopulta tilanteesta kärsivät kaikenikäiset. Ikäihmiset kokevat vähättelyä ja jäävät usein yksin. Samalla nuorilta jää paljon tärkeää oppia saamatta. Työikäiset uupuvat työkuorman alle samaan aikaan, kuin toisilla on liikaa aikaa. Ennen koko kylä kasvatti, mutta nykyään edes naapurin lasten hölmöilyyn puuttumista ei aina katsota hyvällä.

Ylisukupolvisuuden puuttuminen heijastuu myös esimerkiksi siihen, miten nykyihmiset kohtaavat elämän ja kuoleman. Ennen elämänkulkuun kasvettiin suvun mallien mukaan. Nykyään moni arvelee, että lapsia ei pitäisi ottaa ollenkaan mukaan hautajaisiin, vaikka ne olisivat tärkeitä kasvamisen ja sukuun kiinnittymisen paikkoja.

Jossakin vaiheessa ylisukupolvisuus alkoi näyttäytyä negatiivisena ilmiönä. Se hahmottui useimmiten huono-osaisuuden periytymisenä tai ylisukupolvisena köyhyyden ketjuna.

Ylisukupolvisuus voimavarana

Viime vuosina me olemme kuitenkin havahtuneet löytämään positiivista ylisukupolvisuutta uudelleen, uudessa muodossa. Sitran tuoreessa Megatrendit 2023 -raportissa ylisukupolvisuus nähdään yhdeksi merkittäväksi tulevaisuuden mahdollisuudeksi, siis positiiviseksi voimavaraksi.

Siinä todetaan, että ylisukupolvisuudella voidaan omalta osaltaan luoda nykyistä vahvempaa yhteiskunnallista luottamusta ja osallisuutta. Tämän päivän maailmassa vastuullisuusajattelussa, liittyipä se sitten irtautumiseen ylikulutuksesta, pyrkimykseen nuorten suhteellisen osuuden uudelleen nostamiseen äänestäjissä tai yritysten ja julkishallinnon toimintaan, oman sukupolven huomioiminen ei enää riitä. ”Vastuullisuusajattelussa voimistuu myös ylisukupolvinen ajattelu”, raportti tiivistää.

Suomen Kotiseutuliitto on toteuttanut nyt jo usean vuoden Mestarit & Kisällit -toimintamallia. Ensin Suomen Kulttuurirahaston ja sitten opetus- ja kulttuuriministeriön tuella on perustettu 30 ylisukupolvista toimintaryhmää. Ikäihmiset ja lapset tai nuoret kohtaavat niissä tasa-arvoisina paikallisen kulttuuriperinnön äärellä.

Toimintamallin mainio perusajatus on, että kuka vain – iästä riippumatta – voi olla mestari tai kisälli. Kaikki voivat oppia toisiltaan ja päästä hyödyntämään omaa osaamistaan. Jokainen on siis sekä mestari että kisälli, omien kotikulmiensa ja perinteidensä asiantuntija.

Mestarit & Kisällit -toimintaryhmät suunnittelevat toimintansa itse. Eri puolella Suomea on tehty esimerkiksi perinneleipomuksia ja käsitöitä, harjoitettu erätaitoja, tutustuttu oman kotiseudun tapakulttuuriin ja perinteisiin. Nuoret ovat voineet jakaa erityisesti digitaitojaan.

Mestarit & Kisällit -toiminta sai syksyllä 2022 Euroopan kulttuuriperintöpalkinnon. Toimintamalli taipuu hyvin erilaisiin ympäristöihin, kulttuureihin ja perinteisiin. Sitä jatketaan ja kehitetään seuraavaksi moninaisuuden tukemisen suuntaan Alfred Kordelinin säätiön rahoituksella.

Ylisukupolvisuus on siis tulossa vauhdilla takaisin – uudenlaisessa muodossa. Koen vahvasti, että sillä on tämän päivän maailmassa paljon annettavaa. Sen kautta voidaan purkaa ennakkoluuloja toisen ikäisiä kohtaan ja huomata, että eri sukupolvilla on hyvin paljon annettavaa toisilleen. Vuorovaikutuksen kautta voidaan vähentää juurettomuutta ja yksinäisyyttä, lisätä paikallisen kulttuuriperinnön arvostusta ja kaikenikäisten hyvinvointia.

Sillä lopultakin, erilaisina ja eri-ikäisinäkin, me olemme kotiseudun ja yhteiskunnan ylä- ja alamäissä yhdessä. Me olemme mestareita ja kisällejä toinen toisillemme. Maksamassa velkaa sukupolvelta seuraavalle, jotta huominen olisi tätä päivää parempi.

Teppo Ylitalo
Kirjoittaja on Talonpoikaiskulttuurisäätiön hallituksen jäsen ja Suomen Kotiseutuliiton vs. toiminnanjohtaja.

Kekri on
sadonkorjuu-
juhla

LUE LISÄÄ

Asiamies Maija Mäki
maija.maki(at)tpks.fi
050 379 7471
PL510 00100 Helsinki


Skogshyddan residenssi

Citymaalaisena etätöissä Länsi-Uudellamaalla

Terveisiä piilopirtistäni! Täällä residenssissä olen viettänyt kuluneen syksyn, ja etätöissä Helsingin toimistostani. Paikka on upea Skogbyn kylä Tammisaaren ja Hangon välissä, junaradan varrella. Olen opetellut hiljaisuuteen, suureen tähtitaivaaseen, kynttilän valoon ja uunien lämmitykseen. Sähköä käytän mahdollisimman vähän. Tässä sitä on ollut hyvä itseään testata. Peurat ja jänikset pihakumppaneina kilpailimme, kuka ehtii maahan pudonneet omenat ensiksi syödä. Meri on vieressä huokunut pitkin syksyä ja pihasauna mukavasti rentouttanut etätyöpäivän päätteeksi. Vuodenvaihteeseen näin, sitten jatkuu taas kaupunkilaiselämä.

Tässä residenssi-talossa on kaksi ”kotia”. Hyviä puolia on mm. valmiiksi kalustettu ja varusteltu kokonaisuus, kivoja naapureita ja alueen hyvin tunteva vuokraemäntä. Olen päässyt nopeasti perille mm. paikkakunnan luontopoluista, sienimaastoista, kirpputoreista ja paikallisesta elämästä.

Vanhaa hirsitaloa vuodelta 1928 on kunnostettu perinteisin menetelmin ja se näkyy, tuntuu ja tuoksuu upealta. Omalla puolellani on vesivessa ja vesihanat keittiön ja kylpyhuoneen puolella. Jopa suihku, jota tosin olen käyttänyt vain muutaman kerran – saunominen ja uiminen on niin paljon mukavampaa. Innostuin savirappausseinistä niin paljon, että kävin savirappaus- ja maalauskurssin, jotta osaan myöhemmin kenties omaan mökkiini sellaisen valmistaa.

Kirjoitin itselleni toivelistan – plussat ja miinukset – siltä varalta, että päätän lähiaikoina hankkia oman pienen mökin maalta. Suosittelen muillekin itsensä testaamista ja vaihtoehtojen kokeilemista, ennekuin tekee lopullisen päätöksen kiinteistön hankkimisesta. Eri pituiset residenssijaksot, eri puolilla Suomea, tarjoavat siihen hyviä mahdollisuuksia.

Löydät residenssin Skogshyddan Intagramista @skogshyddan_air sekä Airbnb:n sivuilta. Vuokraemäntänä Susanna Kankare.

Helka Ketonen, kulttuurijohtaja, Maaseudun Sivistysliitto

Kuvat: Helka Ketonen

Kekri on
sadonkorjuu-
juhla

LUE LISÄÄ

Asiamies Maija Mäki
maija.maki(at)tpks.fi
050 379 7471
PL510 00100 Helsinki


pihlajan lehdet

Ministeri Jaakko Nummisen muistolle

Talonpoikaiskulttuurisäätiön entinen puheenjohtaja ja pitkäaikainen henkinen tuki ministeri Jaakko Numminen kuoli 21. syyskuuta.

Hänet kutsuttiin säätiön jäseneksi arvelunsa mukaan edellisen puheenjohtajan Erkki Salosen aloitteesta. Vuonna 1978 Nummisesta tuli säätiön puheenjohtaja kahdeksi kolmivuotiskaudeksi. Tuolloin säätiö teki useita kulttuuriavauksia, osan yhteistyössä maaseudun kanssa, joka myös oli Nummisen vaikutuskenttiä.

Virassaan opetusministeriön kansliapäällikkönä ja eri luottamustoimissaan Jaakko Numminen ajoi laaja-alaista, koko kansalle kuuluvaa sivistystä ja suosi samanhenkistä vapaaehtoista järjestötoimintaa. Henkilökohtaisesti hän puolisonsa Maija Nummisen kanssa oli kiinnostunut mm. pohjalaisesta rakennusperinteestä. Lämminhenkinen säätiön vuoden 2008 kevätretki suuntautui heidän pohjalaistaloonsa Miijanmäkeen Sipooseen.

Kuva: Wikipedia

Kekri on
sadonkorjuu-
juhla

LUE LISÄÄ

Asiamies Maija Mäki
maija.maki(at)tpks.fi
050 379 7471
PL510 00100 Helsinki


Kekritär matkalla kekrijuhliin.

Kekrin ajan tapahtumia

Kekri on sadonkorjuun valmistumisen ja työvuoden päätöksen syysjuhla, jolla on juuret vuosituhansia vanhassa eurooppalaisessa maatalouskulttuurissa. Aurinko- ja kuuvuoden tasannut jakoaika sekä vuodenvaihde sijoittuivat nekin kekrin aikaan.

Yhteisöllisissä kekrijuhlissa mässäiltiin satokauden antimilla, kerrottiin tarinoita, hassuteltiin ja ennustettiin tulevan vuoden tapahtumia. Jakoaikana raja tämän ja tuonpuoleisen välillä oli ohut ja henget liikkeellä. Esi-isien kestitseminen olikin tärkeä osa kekriä. Edelleen kekrin ytimessä ovat yhteisöllisyys yli sukupolvirajojen, irtiotto arjesta sekä tietysti herkuttelu uuden sadon antimilla.
kekri.fi

Maa- ja kotitalousnaiset ovat koonneet kattavan paketin kekriaiheisia juttuja sivuilleen. Sivuilta löydät ideoita esimerkiksi herkullisiin kekriruokiin ja listan kekriviikkojen tapahtumista.
maajakotitalousnaiset.fi/jarjestotoiminta/kekri

Lokakuun ensimmäisenä lauantaina juhlistetaan sadonkorjuuta ja talonpoikien suurinta juhlaa, kekriä, Pien-Toijolan talonpoikaismuseolla Ristiinassa. Pien-Toijolan kekritapahtumassa voi tutustua sekä opastettuihin kierroksiin itse museoalueella että talonpoikaiskulttuurin kekriperinteisiin. Tapahtuman järjestävät yhteistyössä Mikkelin Kulttuurin unelmavuosi, Mikkelin ja Saimaan matkailukohteiden saavutettavuuden parantaminen, GeoNacu Saimaa, Vespaikka ja Vihreän kullan kulttuuritie -hankkeet sekä Etelä-Savon Maa- ja kotitalousnaiset ja Ristiina-Seura.
xamk.fi/tapahtumat/kekrijuhlat-1-10-klo-10-14/

Kekri on
sadonkorjuu-
juhla

LUE LISÄÄ

Asiamies Maija Mäki
maija.maki(at)tpks.fi
050 379 7471
PL510 00100 Helsinki


Viljapelto

Ministeri Heikki Haaviston muistolle

Talonpoikaiskulttuurisäätiössä muistetaan lämmöllä ja kunnioituksella viime viikolla kuollutta ministeri Heikki Haavistoa. Haavisto toimi säätiön hallituksen jäsenenä vuodesta 1982 vuoteen 2005, välillä pitäen vain pari taukovuotta. Hänen aloitteestaan säätiön toimintaa lähdettiin elvyttämään 1980-luvun alkupuolella. Täyttäessään 70 vuotta vuonna 2005 Haavisto ohjasi onnittelurahat Talonpoikaiskulttuurisäätiölle nimikkorahaston perustamiseksi. Rahaston tuottoa käytetään edelleen talonpoikaiskulttuurin edistämiseksi. Raision Hintsan tilan isäntänäkin tunnettu Haavisto muistetaan vahvana talonpoikaiskulttuurin puolestapuhujana ja maaseutuasioiden uudistajana.

Kuva: Nurmeksen museo/ Ylä-Karjalan kuva-arkisto/ finna.fi

Kekri on
sadonkorjuu-
juhla

LUE LISÄÄ

Asiamies Maija Mäki
maija.maki(at)tpks.fi
050 379 7471
PL510 00100 Helsinki


Vanhoja talonpoikaisesineitä talletettu muistoksi

Esine linkkinä paikkakokemukseen

Esine linkkinä paikkakokemukseen

Edesmenneiden isovanhempieni kodissa, 1950-luvulla rakennetun tyyppitalon kolmannen kerroksen porrastasannetta ja sen seinää koristavat vanhat esineet. Kokoelmassa on isoisäni perheenjäsenten itse tekemiä ja heidän käyttämiään talonpoikaisia käyttöesineitä ja työkaluja tuohivirsuista puulautasiin, -kauhoihin ja -haarukoihin. Rivissä roikkuvat myös isoisäni isän kaksi piippua ja nahkainen tupakkapussi. Piippujen viereltä löytyvät keritsimet, karstaimet, sokeripihtejä, juustokehä, leili ja punottuja koreja. Esineitä löytyy myös lattialta, kuten kahvipannuja ja silitysrauta sekä kimpitekniikalla valmistetut juoma-astia ja kirnu. Joukkoa jatkavat rukki ja kaulauslauta.

Esineet ovat sijainneet paikoillaan koko oman elinikäni ja kauemminkin, luultavasti siitä asti, kun 1960-luvulla talon yläkertaan rakennettiin kaksi huonetta. Alkuperäisestä käytöstään poistettuina ne ovat merkkejä ja kertomuksia menneistä sukulaisista, ajasta ja elämäntavasta, joka 1950-luvulla oli jo katoamassa. Kyseisen vuosikymmenen alussa isovanhempani – kuten muutkin suomalaiset – elivät elämässään uuden vaiheen alkua. Isovanhemmilleni tämä tarkoitti osaltaan myös vanhan huonoon kuntoon ehtineen talonpoikaistalon purkua ja uuden kodin rakentamista.

Muutamia vuosia sitten luin Kotiseutuliikkeen historiaa ja kotiseututyön oppaita ja havahduin siihen, miten aktiivisesti 1950–1960-luvuilla kannustettiin ihmisiä paikallistasolla keräämään, vaalimaan ja säilyttämään katoamassa olevaan elämäntapaan liittyviä esineistöä. Ensi sijassa esineitä toivottiin luovutettavan kotiseutumuseoihin, mutta missä tämä ei olisi mahdollista todettiin parasta olevan, että esineet jätettäisiin omaan ympäristöönsä. Myös talvi- ja jatkosodassa palvelleiden rintamamiesten ”kapineiden ja puhdetöiden” opastettiin olevan säilyttämisen arvoisia, vaikka iältään ne eivät tuolloin vielä kovin vanhoja olleetkaan.[1] Isovanhempieni kotipaikkakunnalle perustettiin kotiseutu- ja museoyhdistys vuonna 1955. Sitä en tiedä, olivatko paikalliset kotiseutuaktiivit yhteydessä isovanhempiini museoesineistön keräämiseksi. Mutta ehkäpä kotiseututyön ”henki” vaikutti myös heihin ja toimi innoittajana suvun vanhan esineistön kokoamisessa tuolle porrastasanteelle.

Perheiden ja sukujen tarinat ja esineet yhdessä paikallisten perinteiden, tapojen sekä ympäristön erityispiirteiden kanssa ovat olleet ja ovat edelleen kotiseututyön rakennusaineksia. Kotiseutuun kiinnittyminen, kotiseuturakkaus ei kuitenkaan kotiseututyön oppaan vuonna 1963 kirjoittaneen Esko Aaltosen mukaan tarkoittanut nurkkakuntaisuutta, vaan perustaa, jolta ihmiset saattoivat elämässään ponnistaa ja omaksua synnynpaikkansa lisäksi myös uusia kotiseutuja. Aaltonen määrittelee kotiseudun laajenevaksi sen mukaan, missä kotiseutuaan pohtiva yksilö kulloinkin elää. Omaksi kotiseuduksi mielletty alue voi olla kylä, kunta tai maakunta. Laajenevan kotiseudun peruspilari on määritelmässä kuitenkin syntymäpaikkakunta, jolla ”on ihmisen sydämessä tavallisesti rakkaampi sija kuin myöhemmin otetulla kotipaikkakunnalla”. Määritelmä tulee sitoa omaan aikaansa ja kotiseututyölle asetettujen tavoitteiden raameihin, mutta sillä on kuitenkin heijastuksensa myös nykypäivään.

Puhuttaessa paikan tunnusta tai paikan hengestä voidaan tarkoittaa ihmisen kokemuksia tai tunteita, joita hänellä liittyy tiettyyn paikkaan tai joita tuo paikka hänessä herättää. Paikan tuntu voi muodostua sekä subjektiivisista että kollektiivisista kokemuksista ja sen ajallinen muodostuminen voi olla pitkä tai lyhyt. Kotiseututyössä paikan tuntua ja henkeä on rakennettu ja vaalittu tietoisesti, pitkäkestoisesti ja yhteisöllisesti. Itse kotiseutukokemus voi olla myös hetkellinen, lyhyessä ajassa muodostuva ja subjektiivinen. Se tarvitsee kuitenkin ympäristöstään virikkeekseen jotakin, joka resonoi kokijassaan fyysisenä aistimuksena tai tunteena. Niinpä tunnistettavia piirteitä omaavien puusta valmistettujen käyttöesineiden näkeminen vaikkapa Keski-Eurooppalaisen kodin koriste-esineinä voi herättää tuttuuden tunteita, häivyttää vierautta ja ennen kaikkea saada aikaan kotoisan kokemuksen. Kokemuksen, jossa paikkojen välimatkat lyhenevät ja jossa menneisyydet ja nykyisyys kohtaavat.

Niina Koskihaara
Kirjoittaja valmistelee parhaillaan väitöskirjaa kotiseutu- ja kyläyhdistyksistä 2000-luvun kuntaliitoskontekstissa. Arki täyttyy kulttuuriperinnön parissa työskentelystä Keskustan ja maaseudun arkiston tutkijana.

[1] Aaltonen, Esko 1963: Kotiseututyön opas. Kolmas uudistettu painos, ss. 94–95. Porvoo – Helsinki, WSOY.

Vanhoja talonpoikaisesineitä talletettu muistoksi

Kuva Niina Koskihaaran kotialbumi

Kekri on
sadonkorjuu-
juhla

LUE LISÄÄ

Asiamies Maija Mäki
maija.maki(at)tpks.fi
050 379 7471
PL510 00100 Helsinki


Siirretty hirsitalo

Puu-Talmaan perinnekylä

Sipoon Puu-Talmaan on rakentumassa perinnerakentamiseen perustuva kylä. Perinnerakentamisella tarkoitetaan tässä yhteydessä sekä vanhojen hirsirakenteisten asuin- ja sivurakennusten siirtämistä alueelle että uusien puurakenteisten rakennusten rakentamista perinteisin menetelmin ja esikuvin. Alueelle on tulossa noin 20 omakotitalotonttia ja kiinnostus uuteen asuinalueeseen on ollut vilkasta. Hanke on Sipoon kunnan ja Talonpoikaiskulttuurisäätiön yhteistyöhanke.
​​​​​
Puu-Talman taustalla on Talonpoikaiskulttuurisäätiön pitkään hauduttelemat ajatukset perinnerakentamiseen ja kylämäiseen asumisentapaan perustuvasta elämäntavasta, jota voitaisiin entistäkin paremmin mahdollistaa kunnissa ja kaupungeissa yhtenä varteenotettavana nykyajan asumismuotona. Materiaalien kierrätys ja uusiokäyttö, ekologiset lämmitysratkaisut ja omavaraisuuteen sekä yhteisöllisyyteen pyrkivä elämäntapa ovat sellaisia asioita, joita Talonpoikaiskulttuurisäätiö haluaa edistää pitkäjänteisesti. Myös Sipoon kunnan selvityksen mukaan kulttuuriperinnön vaaliminen, kiertotalouden muodot ja terveet asumisratkaisut kiinnostavat ihmisiä yhä enemmän. Mallia uuteen asuinalueeseen on haettu esimerkiksi Stundarsista, Mustasaaren kunnasta.

Sipoon Puu-Talmassa vireillä asemakaava TM1 Puu-Talma mahdollistaa alueen rakentamisen perinnekylä-periaatteiden mukaisesti. Alueelle kaavoitettavat omakotitalotontit myydään ainoastaan perinnerakentamishankkeita varten. Lisää tietoa rakenteilla olevasta asuinalueesta ja tonttien hakulomakkeen löytää Sipoon kunnan sivuilta, https://www.sipoo.fi/omakotitalotontit-puu-talman-perinnekyla/ Muihin perinnerakentamiseen liittyviin säätiön hankkeisiin voi tutustua täällä, https://talonpoikaiskulttuurisaatio.fi/teemat/perinnerakentaminen/

Maija Mäki

Kekri on
sadonkorjuu-
juhla

LUE LISÄÄ

Asiamies Maija Mäki
maija.maki(at)tpks.fi
050 379 7471
PL510 00100 Helsinki


Lehmät ruokailemassa

Maatilan arkea -somekampanja alkaa

Seuraamme huhtikuun ajan Oulun seudulla sijaitsevan maatilan arkea. Maatilaa pitää nelilapsinen perhe kolmannessa polvessa. Tilalla on lypsykarjaa ja peltoviljelyä. Lypsykarja koostuu ayrshireistä ja holsteneista. Somepäivitykset kertovat, mistä kaikesta tilan arkipäiväiset työt koostuvat. Sisällöntuottajamme Satu kävi kuvaamassa tiistaina tilalla ihastuttavia kuvia lehmistä ja tilan töistä. Tulehan seuraamaan Talonpoikaiskulttuurisäätiön somekanaville Facebookiin ja Instagramiin lehmien elämää navetassa!

Kekri on
sadonkorjuu-
juhla

LUE LISÄÄ

Asiamies Maija Mäki
maija.maki(at)tpks.fi
050 379 7471
PL510 00100 Helsinki


Puu-Talman luonnos

Uudenmaan Perinnekylän eli Puu-Talman tontit tulevat myyntiin.

Talonpoikaiskulttuurisäätiö on ollut mukana käynnistämässä Puu-Talman asuinalueen rakentumista Sipooseen. Perinnerakentamiseen keskittyvän alueen pohjana on ollut säätiön Kylä 2020 -hanke.

Puu-Talman tontit tulevat myyntiin ja Sipoon kunta myy ne suoraan rakentajille.

Alueesta pidetään informaatiotilaisuus 12.4.2022 klo 17:30 lähitilaisuutena Kuntalassa, osoitteessa Lukkarinmäentie 2, 04130 Sipoo ja etäpalaverina. Tilaisuuteen voi ilmoittautua lähettämällä sähköpostia osoitteeseen maija.laati(at)sipoo.fi viimeistään 5.4. Kerro viestissäsi, osallistutko tilaisuuteen etänä vai paikan päällä.

Puu-Talma on uusi omaleimainen asuinalue Talman kehittyvän taajaman kyljessä. Alueelle on vireillä asemakaava TM1 Puu-Talma, jonka tarkoituksena on mahdollistaa alueen rakentaminen perinnekylä-periaatteiden mukaan. Hanke on Sipoon kunnan ja Talonpoikaiskulttuurisäätiön yhteistyöhanke.

Alueelle on tulossa noin 20 omakotitalotonttia, joiden pinta-ala vaihtelee noin 1000 – 2000 maa-m2 välillä. Tontit myydään ainoastaan perinnerakentamishankkeita varten. Perinnerakentamishankkeella tarkoitetaan tässä vanhojen hirsirakenteisten asuin- ja sivurakennusten siirtämistä alueelle tai uusien puurakenteisten rakennusten rakentamista perinteisin menetelmin ja esikuvin.

Tontit ovat haettavissa alueen asemakaavan TM 1 Puu-Talma luonnosvaiheen jälkeen huhti – heinäkuussa 2022, jolloin yksittäiset hankkeet voidaan vielä huomioida ja mahdollistaa asemakaavaehdotuksessa. Tontit myydään hakemusten perusteella kiinteään hintaan 80 €/maa-m2. Hakuajan jälkeen hakemukset pisteytetään ja asetetaan pisteytyksen perusteella ensisijaisuusjärjestykseen. Hankkeiden arvioinnissa tutkitaan hankkeen toteutettavuus, hankkeen soveltuminen alueelle, hankkeen kulttuurihistoriallinen painoarvo ja hankkeen lisäarvo alueelle muodostuvalle yhteisölle.

Tonttien haku

Tonttihakemuksen voi jättää Sipoon kunnalle 4.4.2022 alkaen osoitteessa:
https://www.sipoo.fi/omakotitalotontit-puu-talman…/

Hakemuksen voi jättää täysi-ikäinen henkilö, yhdistys tai yritys. Vapaamuotoisesta hakemuksesta tulee ilmetä seuraavat tiedot:
• hakijan/hakijoiden tiedot
• kuvaus siitä miten pitkällä hanke on: ideatasolla vai toteutettavissa?
• kuvaus tontille siirrettävästä tai rakennettavasta uudesta rakennuksesta / rakennuksista (mm. nykyinen sijainti, kunto, omistussuhteet, käytön tilanne, rakennus purku-uhan alla)
valokuva/piirustus siirrettävästä rakennuksesta/ rakennuksista tai rakennettavan uuden rakennuksen esikuvasta ja rakennustyypistä.
• mahdolliset rakennuksen historiatiedot (mm. rakennusvuosi, rakennuksen kulttuurihistorialliset ja arkkitehtoniset arvot)
• onko siirrettävä rakennus hakijan omistuksessa tai mistä rakennus aiotaan hankkia
• suunnitelma siitä, miten siirto on toteutettavissa
• alustava hankkeen kustannusarvio ja alustava arvio aikataulusta vaiheineen.

Tonteista veloitetaan lohkomiskustannukset 1 090 euroa per tontti. Lisäksi tonteista peritään heti varauspäätöksen jälkeen varausmaksu, jonka suuruus on 5 % tontit kauppahinnasta. Varausmaksu hyvitetään kauppahinnasta. Mikäli varauspäätös ei saa lainvoimaa tai asemakaavaa ei hyväksytä 31.12.2022 mennessä varausmaksu palautetaan.
Rakennuksen tulee olla valmis viiden vuoden sisällä kauppakirjan allekirjoituksesta.

Kekri on
sadonkorjuu-
juhla

LUE LISÄÄ

Asiamies Maija Mäki
maija.maki(at)tpks.fi
050 379 7471
PL510 00100 Helsinki