Ruokaa luonnon kanssa

Ruokaa luonnon kanssa 

Ruoka koskettaa meitä kaikkia – joka päivä ja monta kertaa. Ruuan saatavuuden jatkumiseksi meidän tulee turvata luonnon toiminnot, jotka ovat perusta ruokajärjestelmälle.

Viime kesäkuussa julkistettiin pohjoismaiset ravitsemussuositukset, jotka ohjaavat syömään terveellisesti. Parhaillaan Suomessa valmistellaan kansallisia suosituksia. Kansallisia suosituksia tarvitaan, koska ihmiset ja kulttuurit ovat erilaisia.

Tietyt vaatimukset kuitenkin ohjaavat kaikkia: tarvitsemme kuituja, hyviä rasvoja, vitamiineja, aminohappoja – ravintoaineita ja energiaa oikeassa suhteessa. Myös luonnolla ja sen toiminnoilla on omat lainalaisuutensa ja myös erityistarpeensa eri puolilla maapalloa, jossa maaperä- ja ilmasto-olot vaihtelevat.

Ruokajärjestelmä on enemmän kuin ruoka

Systeeminen muutos on kestävän kehityksen edellytys – myös ruoka-alalla. Tällöin luonnon, ruuantuotannon ja ravitsemuksen näkökulmia käsitellään yhdessä ja niin, että keskinäisriippuvuudet tunnistetaan. Tätä tarkoitetaan ruokajärjestelmällä: kyse on laajemmasta kokonaisuudesta kuin ihmisravitsemuksesta. Ihmisen terveyden lisäksi otetaan huomioon luonnon terveys, jossa oleellista on maaperän, kasvien ja eläinten hyvinvointi sekä luonnonvarojen kestävä käyttö.

Muuttuvassa ilmastossa kuivuus uhkaa yhä laajempia alueita, mikä rajoittaa ruuantuotantoa. Toisaalla rankkasateet lisäävät eroosiota ja heikentävät merten ja sisävesien terveyttä. Viljelymenetelmien on sopeuduttava paikallisiin oloihin.

Kestävä ruokajärjestelmä sisältää ekologisen kestävyyden lisäksi sosiaalisen kestävyyden ja oikeudenmukaisuuden kokemuksen. Oikeudenmukaisuuteen liittyy myös taloudellinen kestävyys: kaikilla tulisi olla varaa ravitsevaan ruokaan mutta samalla ruuantuotannon tulee olla kannattava elinkeino viljelijöille, joita ilman ruokaa ei ole.

Ilman tervettä luontoa ei ole tervettä ihmistä

Ihmisen hyvinvointi ponnistaa luonnon hyvinvoinnista, planetaarisesta terveydestä. Kun ihminen tyydyttää omia perustarpeitaan eli huolehtii riittävästä ravinnosta, vedestä, lämmöstä ja suojasta, on samalla huolehdittava luonnon toimintaedellytyksistä. Luonto ei saa väsyä.

Luonnonvarojen kestävä käyttö ruokajärjestelmässä tarkoittaa saumatonta yhteistyötä luonnon tarjoamien ekosysteemipalvelujen ylläpitämiseksi ja edistämiseksi. Kasvien kasvun eli fotosynteesin lisäksi kyseessä ovat ravinteiden, hiilen ja veden kierrot, pölytyspalvelut sekä maisema.

Ruuantuotanto ja maanviljelys monipuolistavat luontoa kulttuurimaisemaksi, jota pidetään yhtenä ekosysteemipalveluna ja osoittavat konkreettisesti luonnon ja ihmisen yhteistyön tuloksen.

Planetaarisesta paikalliseen

Kuten ihmisillä, eri alueiden luonnollakin on omat erityispiirteensä. Luonnon erityispiirteet ovat paikaan sidottuja, koska ilmasto ja maaperä ovat erilaisia eri alueilla. Kestävä ruokajärjestelmä tunnistaa paikallisen luonnon kantokyvyn rajat ja hyödyntää alueellisia vahvuuksia.

Suomessa valttina on runsaat vesivarat. Myös pieni peltopinta-ala (7 %), suuri metsäala (75 %) sekä järvisyys (10 % Suomen pinta-alasta) tekevät Suomesta ainutlaatuisen pohjoisten olojen maatalousmaan.

Siksi emme voi arvioida ympäristökestävyyttämme globaaleilla mittareilla, joissa ei tunnisteta tuotanto-olojen ominaispiirteitä tai kehitystä. Esimerkiksi Suomessa nurmipohjaisella ja eläinten hyvinvointia edistävällä maidontuotannolla on puolta pienemmät kasvihuonepäästöt kuin globaalisti.

Maapallolla on erilaisia ilmastovyöhykkeitä. Meidän ilmastovyöhykkeemme eli ns. boreaalisen vyöhykkeen sisällä on edelleen eri kasvuvyöhykkeitä ja maalajeja. Suomen maaperä on nuori, vasta jääkauden aikana syntynyt. Kolmasosasta maapinta-alaa syntyi suota, joka on kasvihuonekaasujen vuoksi haaste mutta myös vahvuus orgaanisten maalajien vesi- ja typpivarojen vuoksi.

Luonnon pelisäännöt ja maaperän terveys

Vaikka luonto on erilaista eri puolilla planeettaa, kestävässä ruokajärjestelmässä on tietyt pelisäännöt luonnollakin. Ruuantuotanto perustuu maahan, maan viljelyyn, joten maan terveys on oleellista säilyttää.

Hyvällä ihmisen ja luonnon yhteistyöllä maaperän hyvinvointia voidaan edistää lisäämällä peltojen monimuotoisuutta eri kasvilajeilla, viljelykasvien vuosittaisilla vaihteluilla sekä viljellen monivuotisia ja syväjuurisia kasveja.

Kuten ihmiset, myös kasvit tarvitsevat ravinteensa. Ravinnelähteenä lanta edistää maaperän pieneliötoimintaa, joten kotieläintalous on osa kestävää ruokajärjestelmää ja ravinteiden kierrätystä.

Kestävä ruokajärjestelmä syntyy vuorovaikutuksessa     

Ruokajärjestelmän kestävyyden edistäminen koostuu useista toisistaan riippuvista tekijöistä, joita Sitran työpaperi ”Miten Suomeen rakennetaan kestävä ruokajärjestelmä? ” avaa.

Ruokajärjestelmän kestävyys ponnistaa tuottavasta maaperästä, jossa ihmisen toiminta mahtuu luonnon kantokyvyn rajoihin. Askelmerkit jatkuvat taloudelliseen kannattavuuteen ja kuluttajien tietoisuuden ja tiedon lisäämiseen. Työpaperi myös alleviivaa yhteisöllisyyttä ja osallisuutta jokapäiväiseen perustarpeeseemme. Ruoka luo luontaisen yhteyden eri toimijoille.

On aika rakentaa siltoja ja yhteistä ymmärrystä ruokajärjestelmän moninaisten siilojen välille. Siinä elinvoimainen maaseutu ja talonpoikaiskulttuuri ovat keskeisellä sijalla.

15.1.2024
Liisa Pietola
Kirjoittaja on Talonpoikaiskulttuurisäätiön hallituksen jäsen ja Sitran kestävyysratkaisujen johtava asiantuntija.