Talonpoikaiskulttuurisäätiö palkitsi parhaita opinnäytetöitä

Talonpoikaiskulttuurisäätiö on jakanut vuodesta 2015 lähtien
opinnäytepalkintoja suomalaisissa yliopistoissa tehdyille diplomitöille
tai pro gradu- tutkielmille. Säätiölle esitettyjen, yleensä
kansatieteen, etnologian tai arkkitehtuurin alan töiden aihekirjo on
ollut laaja. Niin oli tänäkin vuonna. Neljästä yliopistosta eli Oulun ja
Aalto-yliopiston arkkitehtuurin osastoilta sekä Tampereen ja Turun
yliopistoista lopputöitä ohjanneet professorit valitsivat vuonna 2020
valmistuneista töistä ehdolle seuraavat opinnäytetyöt, joista
Talonpoikaiskulttuurisäätiön edustajana olen valinnut palkittavat.
Tuomarina kilpailussa toimi tänä vuonna arkkitehti Raija Seppänen.

Pääpalkinto jaettiin tänä vuonna kahdelle opinnäytteelle, molemmille
palkinto on 500 euroa. Molemmissa tutkielmissa välittyy kiintoisalla
tavalla pyrkimys tutkia ja ymmärtää arjen, tavanomaisuuden ja nykyisin
jopa itsestään selvinä pitämiemme asioiden jopa filosofisia merkityksiä
elämässämme, kuten:

– Vanhoihin yksinkertaisiinkin tarve- ja käyttöesineisiin liittyy usein
jotain, mikä koskettaa meitä, yli sukupolvien
– Ruoka on yksi ihmisen keskeinen elinehto ja edellyttää kasvatusta,
viljelyä, valmistamista, osaamista, ponnisteluja ja työtä. Arkisen työn
merkitystä ymmärtämällä on mahdollista saada laajempaa ja
monivivahteisempaa merkitystä elämään.

Voittajatyöt ovat seuraavat. Talonpoikaiskulttuurisäätiö onnittelee
voittajia!

Katja Kaulo, pro gardu-tutkielma
Suku jättää jälkensä. Sukuesineen materiaalisuus ja merkitys
Turun yliopisto, Humanistinen tiedekunta, Historian, kulttuurin ja
taiteiden tutkimuksen laitos, kansatiede (2020)

Tekijä selvitti haastattelujen ja teemakirjoitusten avulla, mitkä ovat
ihmisten mielestä sukuesineitä ja miksi niitä halutaan säilyttää.
Sukuesineeksi tunnistettiin eri tavoin omaan sukuun liittyviä esineitä,
joilla oli erityistä merkitystä sen omistajalle. Henkilöiden omassa
vallassa oli määritellä sukuesine, ja niinpä kirjo olikin laaja, kuten
lipasto, sivuleikkuri tai tekstiili. Sukuesine saattoi olla edelleen
käytössä, sitä oli ilo tutkia, ja siinä saivat näkyä eläminen, käyttö ja
naarmut. Esineen tunnearvon todettiin yleensä olevan taloudellista arvoa
suurempi. Säilyttämällä esine toivottiin suvun muistojen, tietojen ja
tarinoiden jatkuvan myös seuraaville polville, mikä koettiin sukuesineen
yhdeksi keskeiseksi merkitykseksi.

Xianwen Zheng, diplomityö
Farming and meditation,
A Zen Buddhist Monastery Proposal Driven by the Religious ritual
Aalto University, School of Arts, Design and Architecture, department of
Architecture ( 2020)

Työ on suunnitelmatulkinta Zen Buddhistiseksi luostariksi. Tekijä
suunnitteli modernin luostarirakennuksen, joka tukisi luostarielämää ja
päivittäin toistettavia rituaaleja, koko päivänkierron aikana. Tekijä
vietti itse aikaa luostarissa kokeakseen siellä toistuvat toiminnat ja
ymmärtääkseen niiden huomioon ottamisen rakennussuunnittelussa.
Kurinalaista luostarielämää on kuvattu sanallisesti sekä taidokkaalla,
värikylläisellä piirrostekniikalla. Rakennus on suunniteltu tukemaan
siellä tehtävää työtä, rukoilua, meditaatiota ja myös määräaikaista
eristyksessä olemista niukalla paastoravinnolla. Keskeisenä osana
elämiseen luostarissa kuuluu osallistuminen viljelyyn ja ruoan tuotannon
eri vaiheisiin, mikä lisää ymmärrystä arkiseen toistuvaan työhön ja
arvostusta jokapäiväiseen ruokaan.