Kekriä kurpitsamausteilla

Se alkaa jo Halikon vanhalta sillalta. Sillankaiteen päällä ilmehtivät kymmenet kaiverretut kurpitsat. Kynttilöin valaistu tie vie mäen päälle, jossa avautuu Salon seudun syksyn odotetuin tapahtuma: Rannikon puutarhan Kurpitsapuisto.

Kurpitsapuistossa kurpitsoja on kaikkialla: kasoissa, kaarissa, pyramidissa, maissilabyrintin kätköissä, luurankojen mukana veneajelulla. Myyntikojujen makkaroissa ja vohveleissa. Kurpitsoihin on kaiverrettu erilaisia hymyjä ja irvistyksiä, eläimiä, jopa monelle aikuiselle kävijälle vielä luurankojakin pelottavampia kuvioita, nimittäin autoista tutut varoitusvalot.

– Puiston rakentaminen lähti vähän vahingossa liikkeelle kun huomasimme, että ihmiset haluavat kuvata kurpitsoja.
Haluamme, että puisto tuo hymyn huulille, Rannikon Puutarhan yrittäjä Esa Rannikko kertoo.

Puutarhan oman tuotannon kurpitsoita kuluu tapahtuman 17 päivän aukiolon aikana Esa Rannikon arvion mukaan kymmeniä tuhansia.

– Koitamme myös joka vuosi vähän muutella puistoa, sillä vanhat kävijät toivovat näkevänsä tutun lisäksi jotain uutta. Tänä vuonna uutta on viime vuonna vähän testattu maissilabyrintti ja paalilinna, jossa luurangoilla on juhlat käynnissä. Puiston työmäärä on kuitenkin tällaiselle pienelle puutarhalle kohtalaisen reipas, joten ihan kaikkia ideoitamme emme millään pysty toteuttamaan, Rannikko harmittelee.

Muovia vain luurangoissa

Kurpitsoista eivät kaikki entisaikojen kekrinviettäjät olleet ehkä kuulleetkaan, mutta kekrin keskeiset elementit – sadonkorjuu ja yhteisöllisyys höystettynä ripauksella mystiikkaa – ovat vahvasti läsnä Halikossa.

– Kekri lähti Amerikan-vierailulle, muuttui siellä Halloweeniksi ja palasi sitten takaisin kotimaahan. Meillä täällä Halikon vanhassa kulttuurimaisemassa, oikein aidossa kekrimaisemassa, jutun juju on sadonkorjuujuhla ja sen keskiössä kurpitsa, Esa Rannikko kertoo.

Halikossa on haluttu tuoda puistoon kekrin Amerikan-tuliaisten eli kurpitsojen lisäksi vanhan ajan tunnelmaa: puistossa käytetään paljon puuta ja olkea, ja sähkövalon sijaan suositaan mahdollisuuksien mukaan kynttilävalaistusta.

– Muovia meillä ei ole kuin ehkä luurangoissa, Rannikko vitsailee.

– On hauskaa nähdä paikalla perheitä, joissa isovanhemmat kertovat lapsenlapsille tarinoita omasta lapsuudestaan. Esimerkiksi puiston pohjaksi levitellyt oljet herättävät monissa lapsuusmuistoja.

Kekrijuhlaa myös oman talon väelle

Vaikka kovin kuhina Kurpitsapuistossa on ilta-aikaan, kun puisto on kynttilänvalossa jännittävimmillään, keskellä päivääkin riittää väkeä. Myös puiston kunnossapitotyöt käyvät kiivaina: väsähtäneitä kurpitsoja vaihdetaan uusiin ja kynttilöitä sytytellään.

– Viime viikonloppuna taidettiin tehdä ennätys, kun puistossa oli töissä yli 200 ihmistä: 170 puutarhan omaa työntekijää ja siihen päälle liikenteenohjaajat ja ensiapu, Esa Rannikko kertoo.

Kurpitsapuisto on samalla puutarhan oman väen kekri, helmikuulla aloitetun viljelykauden päätös ja viimeinen yhteinen ponnistus. Sitten puutarha jää talvilevolle ja kausityöntekijät palaavat koteihinsa.

– Kun on pitkän kauden painanut pelloilla, pakkaamossa tai kuljetusauton ratissa, on kaikille mukava tehdä puistoa yhdessä ja nähdä, miten kävijät ilahtuvat, Esa Rannikko kertoo.

Rannikon puutarha on järjestänyt lokakuista kurpitsajuhlaa jo vuodesta 2018 saakka. Vuonna 2021 kurpitsat karkasivat koko seutukuntaan: alueen yrittäjät lähtivät mukaan ja alkoivat järjestää  Kurpitsaviikkoja. Niiden ohjelmassa tänäkin vuonna on monenlaisia tapahtumia, pop up -puoteja ja kierroksia sekä Rikalanmäen muinaismaisemissa Kekrimarkkinat. Kurpitsapuisto on edelleen juhlaviikkojen kruununjalokivi, jossa vierailee tuhansia ihmisiä.

– Tällainen uniikki, pähkähullu tapahtuma on ihmisten mieleen, vauvasta vaariin. Se jäyhinkin kaveri vähän sulaa, sellainen taika täällä on, Esa Rannikko myhäilee.

31.10.2024

Teksti: kekrilähettiläs Sanna Kähkönen
Kuvat: sisällöntuottaja Satu Pietilä