Satu

Leader Pohjoisin Lappi ry on tehnyt pitkäjänteisesti työtä kulttuuriympäristöjen eteen Lapin maakunnan alueella. Tämän on mahdollistanut Lapin ELY-keskuksen maaseuturahoitus ja Lapin alueellinen kehittämissuunnitelma, jossa kulttuuriympäristöt on otettu yhdeksi kehittämisen kohteeksi. Kulttuuriympäristöjen hoito lisää asukkaiden viihtyvyyttä, edistää maatalousluonnon monimuotoisuutta ja tukee kehittämistyön resurssitehokkuutta. Se on myös osa sosiaalista kestävyyttä.

Tarve konkreettisille kulttuuriympäristöhankkeille oli huutava. Kylien kulttuuriympäristöt kasvavat umpeen, pellot pajuttuvat ja vanhat maa- ja porotalouselinkeinoista kertovat rakennukset ränsistyvät. Kulttuuriperinnön hoitoon liittyvä osaaminen on lähes kadonnut, kun elinkeinot ovat tehostuneet ja rakentaminen muuttunut. Perinnebiotooppien lajisto, joka on syntynyt ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta, on käynyt uhanalaiseksi, kun niittyjä ei enää laidunneta ja rehuntuotanto perustuu yksipuolisiin viljelykasveihin. Enää ei kylissä kukoista värikkäitä kukkaniittyjä, vaan ne ovat korvautuneet joko rehevöityneillä ja lajistoltaan yksipuolisilla kulokkoalueilla tai tehoviljellyillä peltoaloilla.

Syyt muutokseen ovat moninaiset, ja vuosikymmenten aikana arvokasta kulttuuriperintöä on kadonnut merkittäviä määriä. Aikaa ihmettelylle ei enää ole. Vuotava pärekatto tuhoaa nopeasti myös muita rakenteita, ja seinustoilla rehottava vatukko lahottaa ajan mittaan jopa ikihongasta tehdyn seinän. Kun kulttuuriympäristö menetetään, katoaa samalla taito selviytyä tilanteissa, joissa rautakaupan hyllyltä ei löydykään bitumipohjaista huopakatetta tai valmista ladottavaa lattialaminaattia. Kylämiljöön viimeiset aitat ja myllyt menettävät merkityksensä, kun kukaan ei enää tiedä, mitä ne ovat tai miten ne toimivat.

Vanhat rakennukset jälleenrakennusajalle saakka on tehty paikallisen työvoiman ja osaamisen turvin. Materiaalit on pyritty löytämään läheltä, muurin kivet kivirakasta, päreiden puut lähimetsästä. Rakennustavan ratkaisut pohjautuvat pitkään osaamiseen ja paikallisten luonnonolosuhteiden tuntemukseen. Tässä yhdistyvät kaikki kestävyyden ja resilienssin teemat, jotka nykymaailmassa ovat heränneet uudelleen, uusina hienoina sanoina. Päivänselvät asiat, sanoisi talonpoika.

Leader Pohjoisin Lappi ry:n hallinnoimissa koko Lapin laajuisissa kulttuuriympäristöhankkeissa on tuotu esille maaseudun kulttuuriympäristöjen arvoja ja edistetty niiden hoitoon liittyvää osaamista niin kylätasolla kuin alueellisesti. Avoimet miljööt ja aidot elämykset hankkeen tavoitteena oli kestävän matkailun kehittäminen kylätasolle pohjautuen olemassa oleviin resursseihin. Hankkeen tuloksena syntyi mm. Lapin paimenlomat -konsepti. Avoimet miljööt ja komeat kuistit -hankkeessa keskiössä oli uusien restaurointialan osaajien saaminen Lappiin. Työtä tehtiin monella tasolla mm. järjestämällä oppilaitosyhteistyönä työpajoja, joilla pyrittiin saamaan restaurointialan osaajia Lappiin. Hankkeen loppuraportista löytyy tarkempi kuvaus hankkeen lukuisista toimenpiteistä.

Hankkeessa tehdyllä Restauroijan työ Lapissa -videolla heräteltiin kiinnostusta laajemminkin. Myös muut hankkeiden videot, kuten vanhojen rakennusten tyypillisimmät korjaustarpeet, tuohimalkakaton teko ja päreen matka metsästä katolle ovat katsottavissa Leader Pohjoisin Lappi ry:n Youtube -kanavalla.

Nyt yhdistyksellä on käynnissä kolmas kulttuuriympäristöhanke, Porisevat porstuat ja pohjoiset kulttuurimaisemat. Hankkeen lähestymiskulma on kulttuuriympäristöihin liittyvä aineeton kulttuuriperintö, kuten tarinat ja tieto rakennusten merkityksestä, jotka häviävät nopeasti aikalaisten siirtyessä ajasta ikuisuuteen. Lisätietoja hankkeesta löydät täältä (pohjoisinlappi.fi).

Hankkeita on toteutettu tiiviissä yhteistyössä alueellisten vastuumuseoiden, ELY-keskuksen, oppilaitosten ja kylien kanssa. Tavoite kaikessa toiminnassa on ollut, että hankkeiden toimenpiteiden vaikuttavuus näkyy konkreettisesti maaseutualueilla talkoina ja työpajoina. Lapin ELY-keskuksen maaseuturahasto, laaja yhteistyöverkosto ja aktiiviset asukkaat ovat mahdollistaneet hankkeiden onnistumisen.

Kulttuuriympäristöjen hoito ei ole vain yhteisöllisten ryytimaiden hoitoa tai maisemapeltojen kylvöä. Se ei ole pientä mukavaa puuhastelua, vaan työtä, joka pohjautuu vuosisadan aikana syntyneeseen osaamiseen, lukuisiin työvaiheisiin, vahvaan paikallistuntemukseen, suunnitelmalliseen sekä periksiantamattomaan tekemiseen ja ennen kaikkea kykyyn tehdä raakaa työtä, jossa ei ole pikavoittoja. Tämä lienee jokaiselle talonpojalle peruskauraa!

16.5.2025
Annika Kostamo
kehittämispäällikkö
Leader Pohjoisin Lappi ry
YouTube-kanava

Muistamme ajan, jolloin piti käydä kaupassa viikonloppua tai juhlapyhiä varten. Ostettiin kaikki tarvittava, sillä kaupat todella olivat kiinni. Toisin kuin nykyään, jolloin olemme tottuneet elämään hetkessä. Ruokaa voi ostaa lähikaupasta melkein milloin vain.

Toimintaympäristömme on muuttunut parina viime vuonna merkittävästi. Vanha kulttuuri varautua viikonloppuihin ja arkeenkin on palannut. Eikä kyse ole vain kauppojen aukioloista vaan veden saatavuudesta tai lämmöstä.

Perustarpeet priorisointiin

Olemmeko unohtaneet perustarpeemme? Väitän, että olemme, sillä olemme pitäneet niiden tyydyttämistä itsestäänselvyytenä. Olemme unohtaneet, koska ruoka, vesi ja lämpö on riittänyt.

Ympäristö on kuitenkin muuttunut. Sujuva arki ei ole itsestään selvyys Suomessakaan. Tästä osoituksena on esimerkiksi se, että televisiossa kehotetaan varaamaan juomavettä poikkeustilanteita varten.

Vuoden alussa julkaistu Marttojen ja Maa- ja kotitalousnaisten uusi Kotivara-esite muistuttaa, että kotoa pitäisi löytyä vettä ja ruokaa ainakin 72 tunniksi. Punaisen Ristin sivuilta löytyy laajasti ohjeita varautumiseen myös Suomessa, kun erilaiset kriisit tai häiriötilanteet osuvat kohdalle.

Varautuminen lähtee meistä kaikista

Suomen turvallisuuskomitea korostaa, että suomalaisen yhteiskunnan varautumisen hyvän tason varmistamiseksi tarvitaan jatkossakin meitä kaikkia. Suomessa huoltovarmuus on osa maanpuolustuksen kokonaisturvallisuuskäsitettä.

Kokonaisturvallisuus muodostaa perustan suomalaisen yhteiskunnan kriisinkestävyydelle ja muutosjoustavuudelle. Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa kuvataan kokonaisturvallisuuden toimintamalli, jossa yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista huolehditaan yhdessä viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten kanssa.

Valtioneuvoston periaatepäätöksenä 16.1.2025 hyväksytyn turvallisuusstrategian mukaan
”Kokonaisuutena suomalaisen yhteiskunnan varautumisen tila on hyvä. Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen suojaamiseksi tehtävät toimet ovat pääosin riittävällä tasolla ja havaittujen kehittämiskohteiden suhteen on käynnistetty tarvittavia toimenpiteitä.”

Pitkän aikavälin muutosten ja yllättävämpien uhkien ennakointi on oleellista, kuten Sitra ennakointikatsauksessaan turvallisuusympäristön murros (2024) korostaa:
“Varautumisen lisäksi Suomelta ja suomalaiselta yhteiskunnalta edellytetään myös uudistumiskykyä, sillä turvallisuusympäristön perustavanlaatuinen murros haastaa monia vallitsevia ajattelutapoja ja toimintamalleja. Uudistuminen ei kuitenkaan voi perustua ainoastaan uhkiin ja riskeihin, vaan sen tueksi tarvitaan myös tulevaisuuden imua ja näkymiä toivottaviin, turvallisiin tulevaisuuksiin.”

Myös ruokainnovaatiot ovat osa varautumista

Vuoden alussa julkaistiin Briteissä kansalliselle varautumiskomissiolle osoitettu raportti varautumisesta ja ruokaketjun joustavuudesta. Just in Case: 7 steps to narrow the UK civil food resilience gap (2025) – raportti antaa jatkotyöstön mallia meillekin korostaessaan ruokavalion ja ruokainnovaatioiden merkitystä varautumisessa. Shokkikestävän ruokajärjestelmän toimeenpano vaatii kuluttajien tahtotilaa, jota instituutiot tukevat ja politiikka tukevat aukottomasti.

Pelkkä neuvonta ruokavaliosta ja kuluttamisesta ei riitä, vaan tarvitaan laajempaa näkemystä varautumisesta. Suomessa tästä on esimerkkinä tiedostaa kotimaisen kasvipohjaisen ruuantuotannon onnistumisen haasteet ja vaadittavat toimet, joita Kasviproteiini kasvun tiellä (2024) avaa. Varautuminen lähtee kansallisista olosuhteista, joita painottaa Suomeen rakennettava kestävä ruokajärjestelmä (2023). Ilmastonmuutos haastaa säiden ääri-ilmiöillään peltoviljelyä ja sopeutumistoimilla on kiire, jotta voidaan tuottaa kotimaista laadukasta ruokaa jatkossakin.

Ajattelunmuutosta tarvitaan

Oman ja läheisten arki tuntuu turvallisemmalta, kun toimimme annettujen varautumisohjeiden mukaan. Korona-aika opetti mutta helposti palaamme aikaan, jossa luotamme liikaa arkemme sujuvuuteen.

On surullista, että maailmassa on pitänyt tapahtua niin paljon turvallisuuden heikkenemistä, jotta voimme kyseenalaistaa perustarpeemme tyydyttämisen itsestäänselvyyden. Meillekin voi tulla jano, nälkä ja vilu. Oikeasti.

Talonpoikaiskulttuurissa kotivara oli arkipäivää, elämänmuoto. Ihminen koki olevansa niin tiiviisti osa luonto ja sen mahtia, että oli varauduttava silloin kuin se oli mahdollista. Vuoden kierron mukaan.

Nykyihminen, joka elää lähinnä kaupungeissa, ei näe luontoyhteyttä yhtä selvästi. Se koetaan mahdollisesti lomamatkoilla mutta sielläkin mukavuudet ja ruoka on tuotu lähelle.

Kaupunkiviljely palstoilla ja pihoilla palauttaa yhteyttä ruuan alkujuurille, talonpoikaiskulttuuriin. Toisaalta sellaisten ruokainnovaatioiden korostaminen, joissa maata ei käytetä tai kasvin kasvun ihmettä ei koeta, voivat loitontaa luontokosketuksesta. Solumaatalouskin tarvitsee biomateriaalinsa, joiden alkuperä tulee maankäytöstä.

Varautuminen mahdollistuu kaupunkien ja maaseudun yhteistyöllä

Olen kuullut sanonnan, että yhteiskunnan sydän sykkii kaupungeissa, mutta keuhkot ja verisuonet ovat maaseudulla. Jos esimerkiksi Päijänne-tunneli suljetaan, pääkaupunki jää ilman vettä. Kaupungit ja maaseutu tarvitsevat saumatonta yhteistyötä. Kansakuntaa tulisi kehittää entistä enemmän siihen suuntaan, jossa kaikki sektorit, kaupungit ja maaseutu toimivat kaikkien parhaaksi ja toisiaan auttaen. Se todellista varautumista.

Turvallisuutta tuo se, että meillä on vaihtoehtoja turvata perustarpeemme. Ruokaan ja vesihuoltoon sekä energiaan tarvitaan vaihtoehtoja, innovaatioita. Ruoka on todellista laatuenergiaa, kaloreita. Ravitseva ruoka vieläkin laadukkaampaa, elintärkeää energiaa.

Luonnon hyvinvointi on perusta, johon huoltovarmuus pohjaa. Meillä on rikkaat vesi- ja luonnonvarat ja voimme auttaa niillä myös muita kansakuntia. Ajassa, jossa maanpuolustus ja varautuminen on tullut osaksi arkeamme. Ajassa, jossa ilmastonmuutos haastaa ihmisen arkea ja luonnon toimintoja.

Ennakointi ja varautuminen on viisautta, josta mallia voi ottaa isovanhemmiltamme. Muistijälkiä vielä löytyy.

19.2.2025
Liisa Pietola
Vanhempi neuvonantaja, Ennakointi

Se alkaa jo Halikon vanhalta sillalta. Sillankaiteen päällä ilmehtivät kymmenet kaiverretut kurpitsat. Kynttilöin valaistu tie vie mäen päälle, jossa avautuu Salon seudun syksyn odotetuin tapahtuma: Rannikon puutarhan Kurpitsapuisto.

Kurpitsapuistossa kurpitsoja on kaikkialla: kasoissa, kaarissa, pyramidissa, maissilabyrintin kätköissä, luurankojen mukana veneajelulla. Myyntikojujen makkaroissa ja vohveleissa. Kurpitsoihin on kaiverrettu erilaisia hymyjä ja irvistyksiä, eläimiä, jopa monelle aikuiselle kävijälle vielä luurankojakin pelottavampia kuvioita, nimittäin autoista tutut varoitusvalot.

– Puiston rakentaminen lähti vähän vahingossa liikkeelle kun huomasimme, että ihmiset haluavat kuvata kurpitsoja.
Haluamme, että puisto tuo hymyn huulille, Rannikon Puutarhan yrittäjä Esa Rannikko kertoo.

Puutarhan oman tuotannon kurpitsoita kuluu tapahtuman 17 päivän aukiolon aikana Esa Rannikon arvion mukaan kymmeniä tuhansia.

– Koitamme myös joka vuosi vähän muutella puistoa, sillä vanhat kävijät toivovat näkevänsä tutun lisäksi jotain uutta. Tänä vuonna uutta on viime vuonna vähän testattu maissilabyrintti ja paalilinna, jossa luurangoilla on juhlat käynnissä. Puiston työmäärä on kuitenkin tällaiselle pienelle puutarhalle kohtalaisen reipas, joten ihan kaikkia ideoitamme emme millään pysty toteuttamaan, Rannikko harmittelee.

Muovia vain luurangoissa

Kurpitsoista eivät kaikki entisaikojen kekrinviettäjät olleet ehkä kuulleetkaan, mutta kekrin keskeiset elementit – sadonkorjuu ja yhteisöllisyys höystettynä ripauksella mystiikkaa – ovat vahvasti läsnä Halikossa.

– Kekri lähti Amerikan-vierailulle, muuttui siellä Halloweeniksi ja palasi sitten takaisin kotimaahan. Meillä täällä Halikon vanhassa kulttuurimaisemassa, oikein aidossa kekrimaisemassa, jutun juju on sadonkorjuujuhla ja sen keskiössä kurpitsa, Esa Rannikko kertoo.

Halikossa on haluttu tuoda puistoon kekrin Amerikan-tuliaisten eli kurpitsojen lisäksi vanhan ajan tunnelmaa: puistossa käytetään paljon puuta ja olkea, ja sähkövalon sijaan suositaan mahdollisuuksien mukaan kynttilävalaistusta.

– Muovia meillä ei ole kuin ehkä luurangoissa, Rannikko vitsailee.

– On hauskaa nähdä paikalla perheitä, joissa isovanhemmat kertovat lapsenlapsille tarinoita omasta lapsuudestaan. Esimerkiksi puiston pohjaksi levitellyt oljet herättävät monissa lapsuusmuistoja.

Kekrijuhlaa myös oman talon väelle

Vaikka kovin kuhina Kurpitsapuistossa on ilta-aikaan, kun puisto on kynttilänvalossa jännittävimmillään, keskellä päivääkin riittää väkeä. Myös puiston kunnossapitotyöt käyvät kiivaina: väsähtäneitä kurpitsoja vaihdetaan uusiin ja kynttilöitä sytytellään.

– Viime viikonloppuna taidettiin tehdä ennätys, kun puistossa oli töissä yli 200 ihmistä: 170 puutarhan omaa työntekijää ja siihen päälle liikenteenohjaajat ja ensiapu, Esa Rannikko kertoo.

Kurpitsapuisto on samalla puutarhan oman väen kekri, helmikuulla aloitetun viljelykauden päätös ja viimeinen yhteinen ponnistus. Sitten puutarha jää talvilevolle ja kausityöntekijät palaavat koteihinsa.

– Kun on pitkän kauden painanut pelloilla, pakkaamossa tai kuljetusauton ratissa, on kaikille mukava tehdä puistoa yhdessä ja nähdä, miten kävijät ilahtuvat, Esa Rannikko kertoo.

Rannikon puutarha on järjestänyt lokakuista kurpitsajuhlaa jo vuodesta 2018 saakka. Vuonna 2021 kurpitsat karkasivat koko seutukuntaan: alueen yrittäjät lähtivät mukaan ja alkoivat järjestää  Kurpitsaviikkoja. Niiden ohjelmassa tänäkin vuonna on monenlaisia tapahtumia, pop up -puoteja ja kierroksia sekä Rikalanmäen muinaismaisemissa Kekrimarkkinat. Kurpitsapuisto on edelleen juhlaviikkojen kruununjalokivi, jossa vierailee tuhansia ihmisiä.

– Tällainen uniikki, pähkähullu tapahtuma on ihmisten mieleen, vauvasta vaariin. Se jäyhinkin kaveri vähän sulaa, sellainen taika täällä on, Esa Rannikko myhäilee.

31.10.2024

Teksti: kekrilähettiläs Sanna Kähkönen
Kuvat: sisällöntuottaja Satu Pietilä